Valintoihin pohjautuva rikostrilleri Hidden Agenda on kauhuseikkailu Until Dawnilla ihastuttaneen Supermassive Gamesin uusin teos. Se ei varsinaisesti ole puhdas peli vaan oikeastaan interaktiivinen elokuva, jossa on pelillisiä elementtejä.

Hidden Agenda kuuluu Sonyn PlayLink-julkaisukokoelmaan, joita pelataan älypuhelimen tai tabletin avustuksella. Älylaitteiden pitää olla samassa verkossa konsolin kanssa ja PlayStationia voi tarvittaessa käyttää wifi-hotspottina.

Hidden Agendassa voi pelaajia olla yhdestä kuuteen henkilöä. Jokaisen täytyy ladata älylaitteelleen ilmainen sovellus, jonka kautta peliä pelataan. Sovelluksen avulla tehdään valintoja, suoritetaan quick time -reaktiotestejä ja etsitään todisteita aikarajan puitteissa. Löydetyistä todisteista ja onnistuneista reaktioista pelaajat saavat itselleen takeove-kortteja, joilla voi kaapata valintatilanteessa ohjausoikeuden itselleen.

Applikaatiossa voi myös lukea pelihahmojen kuvauksia, katsoa juonitiivistelmän sekä nähdä tehdyt valinnat. Harmillisesti näitä tietoja voi lueskella vain pelin ollessa konsolin kautta päällä.

PlayLink-yhteys toimii pääosin hyvin, mutta muutamia nikotuksia on havaittavissa. Puhelimien yhdistämisessä verkkoon esiintyy välillä ongelmia ja yhteys saattaa pätkiä pelin aikana. Nämä ongelmat eivät onneksi ole ylitsepääsemättömiä, mutta toki harmittavia.

Tarinan alussa poliisi Becky Marney pidättää yhdessä parinsa kanssa pahamaineisen Trapper- sarjamurhaajan, Jonathan Finnin. Viisi vuotta myöhemmin Finn ollaan teloittamassa, mutta hän ei sittenkään taida olla pommeja rakenteleva Trapper. Yhdessä piirisyyttäjä Felicity Gravesin kanssa etsiväksi ylennetty Marney alkaa selvittää, kuka saattaisikaan olla oikea tappaja.

Valintakohdissa pelin tarina haarautuu ja aiheuttaa välillä kauaskantoisia vaikutuksia. On mahtavaa, että nämä vaikutukset todella muokkaavat tarinaa merkittävästi, eivätkä pelkästään erilaisten loppuratkaisujen osalta.

Henkilöt voivat kuolla erinäisin tavoin, he voivat suhtautua toisiinsa ystävällisesti tai vihamielisesti, eivätkä kaikki sivuhenkilöt, tapahtumapaikat ja tapahtumat tule vastaan yhdellä pelikerralla. Kaikkien vaihtoehtojen näkeminen vaatii siis hyvin monta pelikertaa.

Ikävä kyllä pelin läpäisemisen jälkeen erilaisia vaihtoehtoja ei voi kokeilla vaivatta, kuten esimerkiksi Until Dawnissa tai Life is Strangessa. Hidden Agenda ei näytä aikalinjaa tai tarjoa vain tiettyä osiota pelattavaksi. Nähdäkseen muita tarinalinjoja on pelaajien pakko pelata koko peli uudestaan läpi. Tämä on suuri puute, vaikka tarinan pelaakin läpi vähän päälle parissa tunnissa.

Grafiikka on varsin nättiä. Genreen ja synkkään aiheeseen sopivasti suurin osa kohtauksista tapahtuu iltamyöhällä ja koko ajan sataa. Näyttelijät on mallinnettu oikein hyvin ja heidät tunnistaa kyllä.

Näyttelytyö on kuitenkin hieman tasapaksua, eikä edes Supernatural– ja Arrow-sarjoista tuttu Katie Cassidy jaksa erityisemmin säväyttää pääroolissa. Tämä saattaa johtua toki siitä, että välillä hyvin kliseinenkin juoni keskittyy enemmän toimintaan kuin draamaan. Hienoa on erityisesti se, että pääosissa on kaksi naista ja representaatio on kohdallaan myös eri hahmojen etnisen taustan suhteen.

Tarina ikävä kyllä loppuu hyvin äkkinäisesti, eikä lankoja sidota kunnolla yhteen. Näin kävi ainakin kahdessa saamassani lopussa, jossa toisessa oikea murhaaja ammuttiin ja toisessa väärää henkilöä syytettiin. Ehkäpä parhaassa lopputuloksessa on draaman kaarelle annettu enemmän hengitystilaa.

Mekaanisesti peli jakautuu tarinatilaan ja kilpailulliseen tilaan. Tarina ja tapahtumat ovat kummassakin samat, vasta valintatilanteissa tilat eroavat toisistaan. Ensimmäisessä tapauksessa pelaajat tekevät pääasiassa yhteistyötä narratiivin edistämiseksi. Valintatilanteesta riippuen he voivat päättää yhdessä mitä tehdään, joku voi ottaa kontrollin väkisin tai valitsija onkin pelaaja, joka on kaikista varovaisin tai paras paineen alla.

Viimeisessä tapauksessa ennen tarinassa tulevaa valintakohtaa peli pakottaa pelaajat äänestämään salassa, kuka heistä on esimerkiksi kaikkein varovaisin. Sitten varsinaisen tarinallisen valinnan suorittaa kyseinen pelaaja. Jos äänet ovat menneet tasan, valitsija arvotaan.

Kilpailullisessa tilassa yhdellä pelaajista on tietyin väliajoin salainen tavoitekortti liittyen valintoihin. Hänen esimerkiksi täytyy saada Marneyn pari raivostumaan tai tappaa todistaja. Hän yrittää toteuttaa tavoitteensa ja muut pelaajat yrittävät arvata kenellä heistä tavoite on ja mahdollisesti pilata hänen suunnitelmansa. Onnistuneesti tavoitteensa suorittanut ja tavoitteen omaavan arvanneet saavat siitä pisteitä.

Tarinan kolmannessa ja viimeisessä osiossa jokaisella pelaajalla on omat endgame-tavoitteensa, jotka voivat liittyä esimerkiksi murhaajan kiinnisaamiseen. Tavoitteen toteuttanut saa pisteitä tavallista enemmän. Jos kilpailijoita on vain kaksi, salainen tavoite saattaa olla jommallakummalla tai ei kummallakaan. Tämä tuo kaksinpeliinkin mukavaa epävarmuutta.

Käytännössä tarinatila kannattaa pelata läpi ennen kilpailulliseen moodiin vaihtamista. Tarina keskeytyy tuon tuosta uusien tavoitteiden jakamisella, niiden arvaamisella, paljastumisella ja pisteiden jakamisella. Tarinaan keskittyminen saattaa siis kilpailutilassa olla huomattavasti vaikeampaa jatkuvien keskeytysten takia.

Tätä kaikkea johdattelee pelinjohtajan tapainen miesääni, joka kertoo mitä pitää tehdä ja mitä tapahtuu missäkin vaiheessa. Sama ääni keskeyttää tapahtumia myös tarinatilassa, mutta siinä kokemus on virtaviivaisempi. Tiettyjä tavoitteita on myös helpompi täyttää, kun tietää tapahtumien kulkua etukäteen.

Mutta haluaako tarinamoodin henkilökohtaisia kysymyksiä mennä läpi kasuaalissa kaveriseurueessa? Ja jaksaako sama porukka pelata peliä monta kertaa läpi? Nämä ovat kysymyksiä joita jokaisen peliseurueen kannattaa miettiä ennen pelin aloittamista.

Yleisesti ottaen kilpailutila olisi paljon parempi, jos jokaisella pelaajalla olisi yksi tai muutama tavoite läpi koko pelin. Esimerkiksi joku pelaajista voisi olla murhaajan puolella ja yrittäisi saada tutkimuksen epäonnistumaan. Se toisi valintoihin syvyyttä, motivaatiota ja johdonmukaisuutta. Nyt ikävä kyllä tavoitteet tuovat vain kevyttä pelillisyyttä tarinaan ja johtavat pirstaleiseen kokemukseen.

Kokonaisuutena Hidden Agenda on ristiriitainen paketti, jossa on sekä hyvää että huonoa. Aivan kaikille tätä ei voi varauksettomasti suositella, vaikka se onkin kokemuksena mielenkiintoinen. Onneksi peli maksaa vain parikymmentä euroa, joten erilaista elokuva-iltaa suunnittelevat voivat napata tämän hyllyynsä hyvin pienellä panostuksella. Erilaiset tapahtumat ja loput ovat sen verran kiinnostavia, että uudelleenpeluuarvoa löytyy kyllä.

Synkkiä sävyjä täynnä oleva rikostrilleri ei kuitenkaan aivan saumatta istu kevyeen bilepelimekaniikkaan eivätkä hutaistut loppuratkaisut välttämättä tarjoa kaivattua päätöstä kokemukselle. Parhaiten peli ehkä sopii interaktiivisista tarinoista pitäville pariskunnille, jotka jaksavat kokeilla sen erilaisia vaihtoisia polkuja useamman kerran.

– Elisa Wiik

Plussaa:

  • Monipuoliset hahmot
  • Valinnat vaikuttavat tarinaan paljon
  • Hyvin joustava pelaajamäärä

Miinusta:

  • Uudelleenpelaus tehty vaivalloiseksi
  • Äkkinäiset loppuratkaisut
  • Tarina ja mekaniikka eivät ihan sovi yhteen