Pokémon GO:n ja taskuhirviöiden pääsarjan suosio on jättänyt monet pienemmän sarjan pelit varjoonsa. Harvojen pelaama Wii U -mätkintäpeli Pokkén Tournament on nyt herätetty eloon Nintendo Switchille, eikä lopputulos ole lainkaan kehnompi.

Käsikähmään on helppo päästä sisälle, eikä peli pakota opettelemaan monipolvisia näppäinyhdistelmiä. Pitkän matkan voimapalluroita viskotaan yhdestä napista kahden muun ollessa varattu erilaisille iskuille ja potkuille. Erikoisempia liikkeitä varten riittää yleensä yhden napin ja suunnan pohjaan painamista.

Simppeliä parin napin mätkintää odottavalle saattaa Pokkén Tournament DX:n kohtalaisen monipuolinen taistelu tulla kuitenkin yllätyksenä. Mukana on nimittäin vastaliikkeitä ja erikoisiskun animaation peruutusta, joten pahemminkin Pokkéniin hurahtaville riittää jonkin verran tekemistä. Helposta ohjattavuudesta on hyötyä myös yhdistelmäliikkeiden tekemisessä, joiden onnistunut ketjuttaminen tuntuu varsin muikealta.

Mukana on myös avustavia muksupokemoneja, superiskuja sun muuta pientä, joita kaikkia oppii käyttämään ensimmäisestä matsista alkaen. Kaikkein edistyneimpiä oppeja ei onneksi tarvita kuin vasta pidemmälle edetessä, pelaa sitten eritasoisiin turnauksiin jaettua kampanjaa tai nettimoninpeliä. Alun opastusmatseja läpi käydessä informaation määrä on silti välillä mennä liiallisuuksiin asti.

Kaikki mätöt aloitetaan enemmän tai vähemmän ympyränmuotoisella areenalla taistelijan takaa kuvattuna. Tässä tilassa möröt voivat kierrellä ja kaarrella toisiaan vapaasti kaikissa kolmessa ulottuvuudessa tulipalloja ja hyppypotkuja jaellen.

Jos erityisen shift-iskun saa perille, kamera kiepsahtaa taistelijoiden sivulle perinteisen tappelupelin tyyliseksi. Samalla osa liikkeistä vaihtuu uuteen vinkkeliin paremmin sopiviksi. Uusi shift-lyönti palauttaa kuvakulman takaisin kolmanteen persoonaan.

Näiden kahden eri tilan kanssa vaihdellaan välillä huomattavan tiheään, joten kameran perässä pysyminen teettää välillä töitä. Järjestelmän järkevyydestä voi olla tottumisenkin jälkeen montaa mieltä ja yhteen kuvakulmaan lukittava vaihtoehto olisi ollut mukava testata.

Sohvataisteluihin löytyy mukavasti valinnanvaraa. Alkuperäisen Tournamentin katras on kasvanut viidellä (Decidueye, Scizor, Darkrai, Empoleon ja Croagunk) ja mukana on sekä ruudun jakaminen kahtia että sen pitäminen yksinpelin kaltaisessa, hieman toispuoleisessa kolmannen persoonan vinkkelissä.

Mörköjä voi valita pelimuodosta riippuen yhden tai useamman, jolloin matseihin tulee mukavasti vaihtelua taistelijoiden vaihtuessa uuteen kestävyyden kaikottua. Puulaakiluokan kähyissä paino on vahvasti nappien satunnaishakkaamisen puolella ja Shift-mekaniikan takia välillä villisti vaappuva kamera tekee otteluiden seuraamisesta aavistuksen sekavaa.

Kevyempään illanviettoon sopivaa tappelupeliä hakevalle Pokkén Tournament DX on varsin kelvollinen hankinta. Sen vanhahtava ulkoasu ja kevyet uudistukset eivät riittäne myymään päivitettyä versiota sen alkuperäisen Wii U -pelin omistaville, mutta Switchillä Pokkeniin tutustuville riittää Pikachun reaaliaikainen kohellus mainiosti.

Kaikki tappelupelien tärkeimmät osa-alueet eri pelimuodoista ohjattavuuteen on hoidettu esimerkillisesti ja vaikka peli ei suurempia tunteita herättänytkään, se päätynee Switchin sisuksiin vielä aika ajoin porukan peli-iltoja piristämään.

– Matti Isotalo

Plussat:

  • Helppo oppia
  • Mukava kaksinpelinä
  • Pyörii sujuvasti

Miinukset:

  • Kikkailuhenkinen shift-mekaniikka
  • Vähän uutta edeltäjäänsä nähden
  • Karut hahmomallit