Pelasta maailma hylsy kerrallaan

Rage 2:n maailma on anteeksipyytelemättömän pöhkö videopelilogiikkaan nojaava leikkikenttä. Sitä pitkin tallaa tällä kertaa Walker, hyvin suoraviivainen sankari, jolla on paljon räiskimistä vaativa Tehtävä ja taistelutaidot sen toteuttamiseen. Kun suoneen isketään vielä teknohöpönaniitteja ja kiskotaan superpuku päälle, suorittaminen voi alkaa.

Maailma pitää tällä kertaa pelastaa (uudelleen) pahalta Authority-joukkiolta ja sen biomekaaniselta ja näennäisesti kuolemattomalta kenraali Crossilta. Avuksi tähän värvätään vanhoja sotaratsuja, joiden tehtävät muodostavat pelin viidestä kahdeksaan tuntia kestävän pääjuonen ytimen. Oheistekemistä on sitten muiden avoimen maailman pelien tapaan kaksin- tai kolminkertainen määrä.

Ääninäyttely on kelvollista, dialogi usein laahaavaa ja suurin osa sivuhahmoista unohtuu välittömästi, kun ekspositiomonologi on päättynyt. Mutta eipä peli tarinallaan kehuskele, vaan toiminnalla.

Rage 2:n parissa puuhastelun voi jakaa karkeasti kahteen kategoriaan: ensimmäisen persoonan nopeatempoiseen räiskintään ja kolmannen persoonan ajeluun.

Sarjatulikikkailua

Aseiden kanssa puuhastelussa id Softaren jälki ja ensimmäisen Ragen perintö näkyy selkeimmin. Ampumisessa on loistava fyysisyyden tunne, kiitos osumiin hienosti reagoivien perusvihollisten. Jalkaan, olkapäähän tai käteen ampuminen synnyttää aina omanlaisensa reaktion ja pelin erinomainen haulikko rikkoo ihanasti kaikkia fysiikan lakeja lennättämällä populaa pitkin seiniä ja rotkoja.

Muissakin aseissa on samalla tavalla kunnon kineettinen meininki, vaikka monet eksoottisemmista tussareista jäävätkin kuriositeetin asemaan aavistuksen alitehoisina. Hyvä esimerkki on Grav-Dart -tykki, jolla pahiksiin voi kiinnitellä painovoimaa vastustavia nuolia aina hupaisin lopputuloksin. Tukikohdan puhdistuksen nopeusennätyksiä sillä ei tehdä, mutta fysiikan ja aseiden kanssa pelleilyllä voi hyvin viihdyttää itseään tunnin jos toisenkin.

Vajaan kymmenen aseen lisäksi Walkerin supervoimat laajentavat ja syventävät toimintaa. Arkeista löydetyt kyvyt sisältävät nopean rynnistyksen kaltaisen toimintapelien vakiojutun lisäksi vihollisia niputtavan Vortex-kranaatin, suojakentän ja niin edelleen. Eri torrakoiden kanssa kyvyt mahdollistavat muhevien kombojen suorittamisen, jossa pelaaja viilettää pitkin taistelukenttää tarjoten vihulaisille vähän reagointiaikaa mutta paljon kipua.

Kun kykypuuta ja arsenaalia on hieman avattu, pelin taistelut naksahtavat mukavasti kohdilleen. Kaikkea voi myös päivittää erilaisilla pelin sisäisillä valuutoilla ja palikoilla. Esimerkiksi haulikkoa voi muokata vaihtamalla siihen lipasmuotoisen latauksen, sarjatulen tai panssarinläpäisyn kaltaisia ominaisuuksia.

Hahmonkehitys kokonaisuutena on hyvin kattava, mutta varsin moneen eri palaseen hajotettu ja hitusen kankea pc:llä pelattuna. Käyttöliittymä on muutenkin selkeästi konsoleita varten suunniteltu.

Laakeat aukeat

Jos itse taistelu pelittää, ajaminen viihdyttää sitten vähemmän. Ajomallinnus on varsin lähellä Avalanchen omaa Mad Maxia, eli realismin osalta erittäin kevyttä. Ajoneuvoissa on sentään kohtalaisesti massaa, mutta kaikki käsijarrukäännöksestä alkaen tuntuu tarpeettoman kankealta.

Paikasta toiseen ajamista on myös kohtalaisen paljon etenkin uusille alueille saavuttaessa, joten posottaminen saattaa käydä uuvuttavaksi jossain vaiheessa. Onneksi hieman pidemmällä pelissä aukeava lennokki lyhentää matka-aikoja merkittävästi tarjoten silti mahdollisuuden tehdä uusia löytöjä reissun aikana.

On silti harmillista, että reittien varsille ei ole keksitty riittävästi mielenkiintoista tekemistä. Saattueiden tuhoaminen on sentään hetken hauskaa, mutta niitäkin näkee lähinnä hiekkadyynien valtaamalla eteläisellä alueella. Muuten pelaajan on tyytyminen satunnaisiin tienvarsia kansoittavien ja toistensa kanssa kähisevien mutanttien, punkkareiden ja muiden ryhmittymien kanssa taisteluun.

Hieman vanhenevalla Ryzen 1700X/GTX 1070 -koneella ssd-levylle asennettuna Rage 2 pyörii keskikorkeilla asetuksilla sulavasti 60 ruutua sekunnissa. Kivikot, vuoristot, aavikot ja rämeiköt näyttävät kohtalaisen mukavilta, vaikka koko peli onkin yleiskuvaltaan hieman pehmeä, kiitos aggressiivisen reunansiloituksen.

Huomionarvoista on, että pelaamaan pääsee todella vikkelästi, eikä latausruutuja tarvitse pahemmin tuijotella tallennusta ladattaessa tai pikamatkustusta käytettäessä. Lyhyet latausajat ovat nykyään harmillisen harvinaista herkkua, mutta Rage 2:n nopsa käynnistyminen madaltaa kynnystä pienelle sessiolle jos aikaa on niukemmalti käytössä.

Hauskaa on, mutta alennuslaari kutsuu silti

Rage 2 on eittämättä pöhkö post-apokalyptinen toimintaräiskintä tutuilla avoimen maailman kuorrutuksilla. Tarina on pelattu alle 10 tunnissa läpi, mutta pelin erinomaisen viihdyttävän toiminnan pariin palaa mielellään muutaman linnakkeen vapauttamisen tai mutanttiareenalla piehtaroinnin verran.

Jos paikasta toiseen liikuttaessa ulkona vilistävässä maailmassa olisi enemmän eloa ja käsikirjoitukseen sekä hahmoihin olisi panostettu enemmän - vaikka viemällä koko touhu reilusti sekopäisempään suuntaan - lopputuloksena voisi olla kulttiklassikko. Nyt pelin kohtalona lienevät alennuslaarit, vaikka julkaisija Bethesda onkin luvannut lisää sisältöä peliin ainakin vuoden loppuun asti.

Hyvää:

  • Fyysinen, nopeatempoinen räiskintä
  • Paljon päivitettävää ja avattavaa
  • Etenee vikkelästi

Huonoa:

  • Joillekin liian lyhyt pääkampanja
  • Yhdentekevä dialogi
  • Tyhjä ja eloton ulkomaailma