Red Dead Redemption 2:n kaltaisia pelejä ei ole montaa markkinoilla. Rockstarin valtava kassa ja sitä myöten vapaus tehdä omanlaisensa peli näkyy lähes kaikessa.

Jos vuosia puunattu indie-peli tarjoaa pelimekaanisesti järjettömän yksityiskohtaisen tekijänsä vision vaikkapa tukikohdan rakentelusta, RDR2 tekee sen ennen kaikkea visuaalisen ulosannin ja ilmapiirin puolella.

Episodeissa etenevä tarina noudattelee sen sijaan tutumpia suuntaviivoja lineaarisuutensa ja sisältönsä puolesta, ja uniikimmat piirteet löytyvätkin valtavasta avoimesta maailmasta.

Testattavana oli vain yksinpeliosuus – tulevan Red Dead 2 Onlinen tarkka sisältö on vielä pitkälti huhupuheiden varassa, mutta sen beetavaiheen pitäisi käynnistyä vielä tämän vuoden puolella.

Kuinka villi länsi kesytetään

Red Dead Redemption 2 sijoittuu aikaan ennen ensimmäisen RDR:n tapahtumia ja käsittelee rosvoveteraani Dutch Van Der Linden konnakoplan edesottamuksia vähitellen kesyyntyvässä lännessä. Sivistyksestä ei voida vielä suurimpia kaupunkeja lukuun ottamatta puhua, mutta vanhan koulun desperadojen ja uudisraivaajien päivät alkavat käydä vähiin lain ja yhteiskunnan vallatessa alaa.

Pelaajan ohjattavana on Arthur Morgan, möreä-ääninen rikollinen, joka on kokenut Dutchin jengin kanssa monet ylä- ja alamäet. Arthurin toimia ei varsinaisesti pyritä rajoittamaan tai ohjaamaan, vaan pelaajalle annetaan vapaat kädet tehdä mitä lystää, ja katsoa mitä seuraavaksi tapahtuu.

Red Dead Redemption 2 ei kuitenkaan ole varsinaisesti roolipeli vaan enemmänkin simulaattori, sillä ihan täyttä valinnanvapautta ei ole. Esimerkiksi pääjuonessa Arthur seuraa valmista käsikirjoitusta alusta loppuun. Pelaaja voi toki käyttäytyä ystävällisemmin tai vihamielisemmin siviiliväestöä kohtaan, mutta rikollistausta on jatkuvasti läsnä.

Isompia ja pysyvämpiä valintoja pääsee kuitenkin tekemään matkan varrella vastaan tulevien hahmojen kohdalla. Hädässä olevien auttaminen saatetaan palkita myöhemmin ruhtinaallisesti, mutta joskus pelaaja joutuu tekemään myös valintoja kahden epämieluisan vaihtoehdon välillä.

Uusi, uljas maailma

Peli alkaa melkoisella selviytymistaistelulla loppumattoman lumimyrskyn kourissa. Rockstarin varma ote visuaalisessa tarinankerronnassa ja tunnelman luonnissa on ilmeinen, ja jatkuvasti kylmissään olevia jengiläisiä ei käy kateeksi tuulen vinkuessa korvissa ja heittäessä lisää lunta tupaan joka käänteessä. Quentin Tarantinon elokuva Hateful Eight tulee väistämättä mieleen niin hahmojen karikatyyreistä kuin osasta kohtauksiakin.

Prologi opettaa samalla tärkeimmät perustoiminnot, mutta kaikkien osa-alueiden opiskelu ja kokeilu jäävät pitkälti pelaajan harteille.

Lumen väistyessä maailma avautuu ensimmäisen pysyvämmän leirin perustamisen myötä ja pääjuonen lisäksi onneaan voi lähteä koittamaan myriadeilla eri tavoilla kalastamisesta vankkureiden ryöstöön, pokeriin, sivutehtävien suorittamiseen tai vapaaseen samoiluun.

Nopea hevonen ja pitkä pinna ovat jatkuvasti tarpeen, sillä pikamatkustamisen avautuminen kestää aikansa (eikä se ole erityisen suoraviivainen operaatio silloinkaan) ja monet pienet kohtaamiset kaikenlaisten sukankuluttajien kanssa saattavat päättyä pikaisesti ja väkivaltaisesti ilman mahdollisuutta yrittää uudelleen.

Peli ei tässä vaiheessa räväytä tuhatta miljoonaa ikonia kartalle, vaan suuri osa tekemisestä on löydettävä itse, ja epäonnistuneen eli tyypillisesti kuolemaan johtaneen kohtaamisen seuraukset on vain kestettävä.

Vapaa tallennus kyllä löytyy, mutta se ei toimi aivan perinteisellä tavalla, joten vaikkapa ampumishaasteen yrittäminen uudestaan ja uudestaan tallennusten avulla ei ole ihan niin suoraviivainen operaatio.

Metsästykseen on panostettu erityisen paljon ja siitä myös palkitaan, jahka löytää oikeat välineet ja eläimet. Legendaarisista otuksista voi väsätä itselleen takkia ja muuta eeppistä tavaraa, ja omalta osaltaan täydentää jo valmiiksi tolkuttoman monipuolista kaupoista ostettavaa asustevalikoimaa.

Loputtomasti silmää yksityiskohdille

Rockstarin huomio tietynlaiselle realismille ja tarpeettomankin tarkoille yksityiskohdille käy nopeasti selväksi, ja pelaajasta riippuen siitä joko pitää tai ei.

Hevosen selässä istuminen tulee nopeasti tutuksi, ja heppaa tulee myös ruokkia, harjata tai kannustaa kuin tamagotchia. Aseet voivat huonokuntoisina jumittaa, metsästäessä pitää kiinnittää huomiota niin osumakohtaan kuin käytettyyn aseeseen (riistan koosta riippuen) ja niin edelleen.

Jos haet länkkäripeliltäsi suoraviivaisuutta ja vapaata rellestämistä, RDR2 ei kenties ole sopiva valinta.

Pelin kesto on varsin valtava, ei pelkästään sisällön määrän vaan myös sen toteutuksen takia. Esimerkiksi peuran ampuminen, nylkeminen, nahan sekä ruhon kuskaaminen ja lopulta myynti tai käyttäminen on kaikki mallinnettu huolellisesti.

Alussa tämä pieteetillä tehty mallinnus tehnee vaikutuksen pelaajaan kuin pelaajaankin, mutta mitä pidemmälle pelissä etenee, sitä enemmän pieniä pelimäisiä myönnytyksiä alkaa kaipaamaan.

(Allekirjoitan. Kun esimerkiksi pokeripöydässä katsoo 395472 kertaa, kun potin voittanut Arthur virnuilee samaa hölmöä hymyään haaliessaan rahat hitaasti pöydältä, sitä todellakin toivoisi nappia, jolla voisi ohittaa animaatiot ja päästä pelaamaan seuraavaa kättä. -Jori)

Immersio on joka tapauksessa kertaluokkaa korkeampi kuin valikkomaisiin toteutuksiin tukeutuvissa peleissä.

Uskottavuus vastaan pelattavuus

Valikoista puheen ollen, käyttöliittymäsuunnitteluun olisi voinut panostaa hieman enemmän. Esimerkiksi aseiden ja esineiden kanssa puljaaminen on useamman eri napin yhtäaikaisen pohjassa pitämisen takana, ja kun kaikki valikoiden kuvat ja ikonit ovat ärsyttävästi valkoisia, eri pullojen, tuliluikkujen ja muiden erottaminen toisistaan on hidasta.

Käyttöliittymissä pitäisi aina mennä funktio edellä ja jättää tyylittely vähemmälle etenkin, kun mukana kulkevaa tavaraa on melkoinen määrä. Samasta kankeudesta kärsii myös Mr. Morgan itse, sillä huolellisen ja realistisen animaation hintana on GTA V:stä tuttu epätarkkuus ja tietynlainen tahmeus, koska askelmerkkien pitää osua kohdalleen ja hahmo kääntyy oikeasti yksi jalka kerrallaan eikä koivet suorana pyörien. Jokainen GTA Onlinen kiipeilyä vaativia tehtäviä pelannut tietänee, mistä on kyse.

(Tästä en voisi olla enempää samaa mieltä. RDR2:n käyttöliittymä on foliota hampaissa. On käsittämätöntä miten viimeisen päälle hiottu peli voi olla niin takapajuisen kömpelö pelata. On kuin eteen lyötäisiin yhdeksän ruokalajin huippuillallinen asiaan kuuluvin cocktailein ja viinein, mutta jostain syystä ruokailuvälineisiin johdetaan jatkuvasti sähköä. Ei niin paljoa, että kerrassaan upean aterian jättäisi kesken, mutta juuri sopivasti saadakseen hampaat vihlomaan ja pään jomottamaan. -Jori)

Kuvat ja pelivideot kertovat tekstiä tehokkaammin, kuinka näyttävä peli on. Xbox One X:llä testattuna kaikki piirtoetäisyydestä metsien kasvustoon ja kaupunkien mutaiseen charmiin tekevät vaikutuksen.

Lännenelokuvien kuvastoa käytetään tehokkaasti hyväksi ja pelistä löytyykin niin pimeydessä räiskyvää leiritulta, jylhää kanjonia kuin loputtomina levittäytyviä niittyjä tutkittavaksi ja ihailtavaksi. Arthur ja hänen hevosensa reagoivat ympäristöön uskottavasti ja pitkän ratsastuksen, taistelun tai mudassa pyörimisen jäljet näkyvät molemmissa realistisesti. Kaikesta voisi ottaa loputtomia ruudunkaappauksia suoraan sisustustauluiksi.

Erinomainen ja valtavan laaja-alainen ääninäyttely, musiikki ja äänitehosteet parantavat immersiivistä vaikutelmaa entisestään.

Eeppinen peli, kaikilla mittareilla

Red Dead Redemption 2 on kenties kaikkien aikojen pikkutarkin villin lännen simulaattori. Se sopii pelaajalle, joka haluaa upottautua täysin tuohon Yhdysvaltain uudisraivauksen ikoniseen aikaan kaksintaisteluineen, ratsastuksineen ja junaryöstöineen.

Rockstar on panostanut valtavasti ennen kaikkea pelin visuaaliseen ulosantiin ja yksityiskohtiin sekä pelimekaniikkoihin tavalla, joka saattaa joillekin mennä jopa liian pitkälle sujuvuuden ja pelimäisyyden kustannuksella.

RDR2 on kiistatta eeppinen peli monilla mittareilla, aina silmiähivelevistä maisemista järjettömään tekemisen määrään ja poskettomiin myyntimääriin asti. Jos vapaan maailman samoilu ja loputtomat pienet tai suuremmat oivallukset innostavat vähääkään, Red Dead Redemption 2:lle on vaikea sanoa ei.

PLUSSAT:

  • Immersiivisyys
  • Visuaalisuus
  • Säädyttömän paljon tekemistä

MIINUKSET:

  • Kankeus käyttöliittymässä ja ohjattavuudessa
  • Lineaarinen pääjuoni