Red Dead Redemption 2 on komealla tavalla arpinen, mutainen ja näyttävä kokoelma Amerikan "valloituksen" kliseitä rähjäisistä saluunoista silmänkantamattomiin ulottuviin preeriamaisemiin.

Tämän arvion tarkoituksena on keskittyä lähinnä pelin pc-version teknisiin ominaisuuksiin ja pelattavuuteen. Juonesta ja moninpelin kommervenkeista kiinnostuneet voivat lukea pelin varsinaisen arvion tästä.

Kaunis katsella

Pc-version ulkoasun näyttävyyttä ei käy kieltäminen. Peli oli jo konsoleille - ja etenkin Microsoftin Xbox One X:lle - ilmestyessään kirkkaasti alustojensa kärkikastia visuaalisen ulosantinsa osalta.

Pc-RDR2 vie tämän kaiken vielä pidemmälle.

Tekstuurien ja hahmomallien kanssa tehnyt terävöittämiset ja yksityiskohtien parantamiset näkyvät pelin lukuisissa pelimoottorilla toteutetuissa välinäytöksissä ja keskustelutilanteissa selkeästi. Pidempi piirtoetäisyys ja hienosti toteutetut volymetriset sumut luovat utuisiin aamuihin valtavasti lisää tunnelmaa auringon pilkahdellessa laiskasti puun latvustosta.

Sää on muutenkin mallinnettu komeasti lukuisissa sen ilmenemismuodoissa, eikä pelaajan tarvitsee ratsastaa kylästä kylään aina joko vesisateessa tai auringonpaisteessa. Pelin tarjoamat visuaaliset parannukset onkin helppo käydä toteamassa omakätisesti pelivideoiden tai kuvankaappauksien avulla.

Red Dead Redemption 2 ei ole puhtaasti teknisessä mielessä pc:n kovin peli, mutta sen toteutus vankan taiteellisen ohjauksen kanssa vie näyttävyyden sille kuuluisalle ”seuraavalle tasolle".

...mutta joskus kömpelö käyttää

Kaikki tämä karkki ei tule ilmaiseksi. Red Dead Redemption 2:ta on vaikea saada pyörimään sulavasti ilman melkoista panostusta pelikoneen rautaosastolle.

Testissä käytetty ja nyt vanhenemaan päin oleva Ryzen 1700/GTX 1080/16Gt -kombo jaksoi kirittää ruudunpäivitystä n. 35-55 ruudun sekuntivauhdilla 1440P-resoluutiolla ja pelin suosittelemilla "medium-high" asetuksilla. Muualla tehtyjen testien perusteella edes markkinoiden nopeimmat ja yksinäänkin tietokoneen verran maksavat näytönohjaimet RTX 2080Ti:n tapaan eivät pysty luotettavasti puhkaisemaan 100 FPS:n rajapyykkiä korkeilla näyttöresoluutioilla.

Säädettävää pelistä löytyy onneksi varsin paljon, joten tasapaino ulkonäön ja pelattavuuden toivottavasti löytyy, kunhan koneesta löytyy edes kohtalaisesti tehoja. Minimivaatimusten mukaisella Nvidia GTX 770- tai Radeon R9 280-näytönohjaimella herkkuja saa varautua karsimaan rankalla kädellä.

RDR2:n konsoliversiot saivat ansaittua kritiikkiä niiden tarpeettoman monimutkaisista kontrolleista. Esimerkiksi tietyt jatkuvasti käytössä olleet toiminnot kuten asetyypin vaihtaminen oli piilotettu kolmen tai neljän napin yhdistelmäakrobatian taakse. Pc-versiolla on siis erinomainen tilaisuus korjata puutteet lisääntyneen nappivalikoiman ja hiiren mahdollistamien etujen turvin.

Rockstarin toteuttama lopputulos on valitettavasti masentava. Luulisi, että satoja miljoonia tienanneen pelin tiimi olisi saanut toteuttaa tietokoneelle sille parhaiten soveltuvan käyttöliittymän. Käytännössä konsoliversio on kopioitu lähes sellaisenaan kaikkine huonoine puolineen.

Lisähilpeytenä osa pelin valikoista ei tunnu ymmärtävän hiirtä ollenkaan, jolloin asioita pitää valita kömpelösti pelkän näppäimistön kautta. Lisäksi esimerkiksi hahmon varusteluettelo ei halua näyttää esineen tietoja hiirellä osoittaessa, ja aseiden ynnä muiden pikakäyttöön tarkoitettu "varustepyörä" toimii osoittamisen sijaan hiiren rullalla. Jälkimmäisen tapauksessa käteen päätyi pistoolin sijasta puukko tai lasso useammin kuin kerran osoittimen viipottaessa taistelutilanteessa hirveää vauhtia oikean valinnan ohi.

Tarkka tähtääminenkin olisi kovasti kiva asia pyssysankarin elämässä, mutta Rockstarin haluttomuus oikean pc-käyttöliittymän luomiseen ajaa karaistuneemmankin tietokonekarjapaimenen peliohjaimen pariin.

Näyttävää ja tunnelmallista

Red Dead Redemption 2 on vain komistunut ja kaunistunut PC:lle siirtyessään. Maisemiensa ja säätilojensa puolesta se on heittämällä alustan yksi näyttävimmistä peleistä. Lumisten vuoripurojen tai edessä puuskuttavan höyryveturin seuraaminen on harvoin näin tunnelmallista puhtaasti ympäristöstä syntyvistä syistä.

Sekä yksin- että moninpeli ovat edelleen ennallaan, mitä nyt hiiri tekee joistakin taistelukohtauksista hieman helpompia yhdeltä kantilta ja vaikeampia toiselta.

Ohjattavuus onkin pelin pahin kompastuskivi. Hiirestä ja näppäimistöstä ei selkeästi ole otettua kaikkea irti, ja käyttöliittymä on tyydytty kopioimaan konsolipuolelta lähes sellaisenaan. Valittaen onkin todettava, että pc:n paras villin lännen kokemus syntyy konsoliohjain kourassa.