Platinumin pelit eivät ole syntyneet tasa-arvoisiksi. Bayonettan kaltaisten universaalisti arvostettujen pelien lisäksi studion valikoimista löytyy kulttisuosiota nauttiva, valitettavan aliarvostettu Vanquish, joka hieman yllättäen saa nyt kovasti kaipaamansa uusioversion pc:llä. Raudan rajoitukset eivät pidättele tätä räjähtävää toimintapeliä enää hetkeäkään.

Vanquish henkii anime-tyylistä toimintaa joka käänteessä, ja etenkin sen korkealentoisissa välianimaatioissa elämää suuremmat hahmot älisevät sellaiseen malliin, ettei sitä voi ottaa tosissaan.

Päähenkilö Sam liikkuu taistelukentällä erikoispukunsa turvin julmettua kyytiä, kiitos rakettisaappaidensa. Samalla niitetään vihulaisia neljällä aseella ja lukuisilla kranaateilla ja tehdään väistösyöksyjä ympäri tyylikkäitä kenttiä kipinät ja lieskat sinkoillen.

Vanquish käyttää suosittua suojasta räiskimisen trendiä että hylkää sen saman tien. Piiloutua toki voi, ja usein se on välttämätöntäkin, mutta monet suojista tuhoutuvat vihollistulessa muutamassa sekunnissa.

Kykkimisen sijaan usein onkin usein tehokkaampaa vetäistä rakettikengät täysille ja viilettää polvillaan taistelukentän päästä päähän 300 kilometriä tunnissa samalla, kun matkalla lataa robottivihollisia konetykillä naamaan.

Vastustajat ovat pitkälti kaiken kokoisia robotteja, jotka ovat vielä suurempien robottien kyydissä. Pomovastustajien kohdalla mielikuvitus saa siivet, ja toinen toistaan suuremmat ilmestykset pistävät Samia pataan jättilasereilla, satojen ohjusten yhteisiskuilla ja monenmoisilla teräaseilla.

Kyllä, melkoisesta luotihelvetistä on kyse, vaikkei heti hengestään pääsekään. Taisteluiden tyyli ja tarkoitus kulkevat nimittäin saumattomasti käsi kädessä, kiitos Platinumin vertaansa vailla olevan ammattitaidon niittää yhteen korkeatempoista toimintaa ja raudanlujaa ohjattavuutta.

Samin panssari liikkuu kuin unelma ja aina, kun pelissä tulee turpaan, se johtuu siitä ettei pelaaja ollut tilanteen tasalla. Vanquish ei ole koskaan epäreilu, ainoastaan vaikea. Haastavuus tekee pelistä näyttävää, hauskaa ja kiihkeää.

Parannettu silkinpehmeä ruudunpäivitys lisää kontrollien täsmällisyyttä ja miellyttävyyttä, joten pienen opettelun jälkeen mahdottomalta vaikuttanut energian, aseiden ja vastustajien kanssa säätäminen siirtyy nopeasti selkärankaan. Ainakin jos alkuperäisen Vanquishin on pelannut läpi.

Hiiri ja näppäimistö toimivat yllättävän hyvin, joten niiden ja peliohjaimen välinen valinta on pitkälti omasta mausta kiinni.

Pelin kampanja on suoraviivainen, mutta tarjoaa putkimaisempien pätkien lisäksi avoimempaakin maastoa, jossa hyvä liikkuvuus pääsee ahtaita käytäviä paremmin oikeuksiinsa. Korkeammilla vaikeustasoilla toimintakohtausten aikana ei juuri pääse hengähtämään ja PC-version rutkasti parantunut virkistystaajuus tuntuu vain lisänneen intensiteettiä entisestään.

Teknisenä toteutuksena Vanquish 2017 ilman epäilyksen häivääkään pelin paras versio. Tekstuuri- ja animaatiopuolella on nähtävissä pientä kiritystä, mutta suurin osa paukuista on laitettu ruudunpäivitykseen ja kasvatettuun resoluutioon.

Suuresta 4K-tarkkuudesta huolimatta pintamateriaalit eivät eroa alkuperäisestä Xbox 360 -versiosta mitenkään merkittävästi, mutta 144 hertsin monitorissa toiminta rullaa aivan eri tahtiin.

Hienoista ja kiihkeistä toimintakohtauksistaan sekä täysillä ja tunteella vetävästä genretietoisuudestaan huolimatta pelin ensimmäinen ilmestyminen ei kerännyt suurempaa suosiota. Aliarvostetun Vanquishin pc-versiota ei siis kaiken järjen mukaan olisi pitänyt ilmestyä ollenkaan.

Onneksi julkaisija päätti toisin. Vanquishin pc-versio on erinomainen käännös, ja oikeastaan vasta nyt se peli, mikä sen on aina ollut määrä olla.

– Matti Isotalo

PLUSSAT:

  • Aliarvostetun pelin paras versio
  • Silkkinen ruudunpäivitys
  • Hiiri ja näppis toimivat myös

MIINUKSET:

  • Latteat tekstuurit