Reilut kymmenen vuotta sitten julkaistu, Bryan Lee O’Malleyn sarjakuviin pohjautuva Scott Pilgrim vs. The World: The Game oli omana aikanaan pienimuotoinen hitti. Riemua kesti neljän vuoden ajan, jonka jälkeen peli poistui kauppapaikkojen latausvalikoimista. Jotta peli ei pääsisi täysin unohtumaan, se on pitkän odottelun jälkeen nyt julkaistu uudestaan, kaikkien lisäpalikoidensa kera.

Scott Pilgrim vs. The World: The Game on nimenä melkoinen lausuttava, mutta jääpähän ainakin mieleen. Pelin perusidea on napattu suoraan sarjakuvista - Scottin tehtävänä on mätkiä tiensä halki kaupungin päämääränään niputtaa jokaisen kentän lopussa odotteleva, tyttöystävä Ramonan paha ex-poikaystävä. Vasta kun ilkeistä eksistä on päästy eroon, voi nuoripari viimein saada toisensa kokonaan. Siirappinen lähtöasetelma unohtuu onneksi nopeasti, kun peli pääsee vauhtiin.

Toiminta hoidetaan legendaaristen Streets of Rage -pelien ja Final Fightien tyylisesti vasemmalta oikealla kävellen ja vastaantulevat viholliset asfalttiin niitaten. Etenemisen mukaan täydentyvä liikearsenaali on heti alkuunsa mukavan monipuolinen. Torjunnalle, hypylle, lyönnille ja potkulle on oma nappulansa, mutta komboarsenaali ei silti muutu Mortal Kombat -yhdistelmien naputteluksi, vaan pysyy nätisti hansikkaassa. Meno on simppeliä ja viihdyttävää, tosin yksin pelattuna vain aikansa.

Vaikka uusia liikkeitä tiputellaan kokeiltavaksi tasaisin väliajoin, genren perisynti, eli toisto toiston perään istuu tiukassa. Pilgrim sentään yrittää jotain muutakin, sillä välillä varovasti esimerkiksi tasohypellään tai väistellään ruudulla vieriviä kiviä. 90 prosenttia pelaamisesta on silti silkkaa mätkinnän läiskettä. Peliä voi pelata jopa neljän kaverin kanssa yhtä aikaa ja yhteistyöpeliksi tämä on varmasti tarkoitettukin. Yksin puutumus iskee nopeasti, joten kaverittomien kannattaa pelailla kenttä pari kerrallaan eteenpäin.

Scott Pilgrimin tärkein anti on kuitenkin ihanan uusretro audiovisuaalinen tykitys, joka ei ole menettänyt kymmenessä vuodessa tippaakaan hohdostaan. Hahmot ovat mainiosti suunniteltuja ja ilmeikkäitä, ympäristöt hauskoja ja vekkuli pikseligrafiikka vie mukanaan. Taustalla raikaava musiikki on chiptune-artisti Anamanaguchin käsialaa ja jää jokaisen pelikerran jälkeen päähän soimaan. Kaikki on omalla tavallaan itsetietoisen tyylikästä ja toimivaa.

Kaikki oleellinen on pelattavissa heti käynnistyksen jälkeen ja dlc-hahmot sekä uudet pelimuodot ovat mukana. Varsinaista uutta sisältöä ei ole mukaan laitettu. Seikkailulla on kuitenkin mittaa ihan mukavasti ja kun uudet pelimuodot lyödään kaveriksi, 15 euron hintalapulle saa kyllä helposti vastinetta.

Scott Pilgrim vs. The World: The Game Complete Edition -nimihirviön uusintajulkaisu on mukava kulttuuriteko, jollaisia näkisi mielellään enemmänkin. On totta, että tässä tapauksessa on monessa kohden menty tyyli syvyyden edellä, mutta juuri siitä syystä peli kannattaakin napata plakkariin, jos ensimmäisellä kierroksella ei aikanaan ehtinyt mukaan.

Toistosta huolimatta luvassa on hyväntuulinen ja moneen suuntaan onnistuneesti irvaileva teos, joka puolustaa edelleen paikkaansa ladattavien pelien kentällä.