Olipa kerran peli nimeltä Theme Hospital, brittihuumorin kyllästämä bisnessimulaatio, jossa rakennettiin sairaaloita. Peliä kehittämässä olivat mm. Mark Webley ja Gary Carr, jotka pitivät lopputuloksesta niin paljon, että päättivät kehittää sille henkisen perillisen vielä 20 vuotta myöhemmin. Pc-versio ilmestyi 2018, ja nyt päästään viimeinkin käsiksi konsolipainokseen.

Two Point Hospital ei peittele perintöään millään tavalla. Theme Hospitalin ystävät ovat heti kotonaan ruutupohjaisessa sairaalarakennuksessa, johon pelaaja pääsee askartelemaan hoito- ja toimenpidehuoneita, sekä sisustamaan näitä esine kerrallaan. Kaikki tapahtuu tietenkin annetun budjetin rajoissa, joka pitää myös saada pysymään tasapainossa, kun potilaat puskevat ovista sisään lukuisine vaatimuksineen.

Asiakastyytyväisyyteen ei todellakaan riitä se, että annettu diagnoosi ja hoito osuvat kohdalleen. Odottavan aika käy nopeasti pitkäksi, ja sairaalanjohtaja saa ahtaa käytävät täyteen jos jonkinlaista lehtihyllyä, juoma-automaattia ja pelikonetta. Vessojenkin pitäisi olla kunnossa, ja kuolleiden potilaiden haamut kaipaavat rikkaimuria.

Kun tähän soppaan lisää tarpeen kouluttaa henkilökuntaa, tutkia uusia hoitokeinoja sekä toteuttaa satunnaisia pikkutehtäviä, voi olla kohtuullisen varma siitä, että tekemisessä piisaa.

Tarkkaa muttei lainkaan ryppyotsaista

Two Point Hospital ei todellakaan ole niitä simulaatioita, joissa vain seurataan käppyröitä ja tehdään pikku säätöjä aina muutaman minuutin välein. Päivän sana on näpertäminen.

Kyseessä ei myöskään ole kuivakka simulaatio. Koko pelin lävitse virtaa perinteisen brittihuumorin joki, jonka selkein ilmentymä ovat tietenkin kuminaamahahmot Aardman-animaatioiden hengessä, ja joilla on aivan arkipäiväisiä nimiä kuten Grant Hulk ja Ian Haircut. Myös sairaalaradiota varten äänitetyt juonnot, joita on muuten todella kunnioitettava määrä, jaksavat hymyilyttää.

Pelissä olevat sairaudet ja niiden hoitomuodot ovat tietysti absurdeja. Pandemic tarkoittaa potilaan päähän jumittunutta kattilaa, ja Night Fever tietenkin diskokuumetta. (Hyvä maku estää tässä yhteydessä pureutumasta aivopierusyndrooman yksityiskohtiin.) Kaikkia sairauksia ja niiden hoitoja varten on rakkaudella mallinnettu jos jonkinmoisia hilpeitä animaatioita, joita unohtuu joskus seuraamaan lähietäisyydeltä vielä kuudennenkin sairaalan jälkeen.

Two Point Hospital on siis ilo sekä silmälle että korvalle, joskin musiikkeja jaksaa tietysti vain tiettyyn pisteeseen saakka. Pelattavaa myös riittää, sillä konsolipainokseen on kääräisty mukaan kaksi pc-versioon ilmestyneistä suuremmista lisäreistä. Hyvä niin, koska perusversio kärsi jonkin verran toistosta.

Toistoa on toki tässäkin versiossa, koska sairaaloiden kehitys seuraa alkuvaiheessa aina samoja kalkkiviivoja. Niiden toistaminen varsinkin alkupään pienemmissä sairaaloissa saattaa hieman hiertää. Myöhemmin pakkaa sekoitetaan enenevissä määrin, tontit kasvavat, ja etenkin lisäsisältöön kuuluneet sairaalat tuovat kokonaisuuteen kovasti kaivattua raikastusta.

Two Point Hospital on kuitenkin niitä pelejä, joita kannattaa annostella maltillisesti itselleen, eikä koittaa tykittää koko pakettia yhteen soittoon. Sen pariin myös palaa mielellään pienen tauon jälkeen.

Ratkaiseeko alusta?

Itse olen nyt nuohonnut lävitse Two Point Hospitalin pc- ja konsoliversion, ja hauskaa oli molemmilla kerroilla. Vanhana pc-tyyppinä tämäntyyppisten pelien harrastaminen konsolilla on hieman kummallinen kokemus, mutta täytyy myöntää, että tv-tuolissa lösöäminen ja ohjaimella säätäminen toimii kerrassaan mukavasti, ja fiilis on rennompi kuin näppäimistön ääressä ryhdikkäästi istuessa.

Kieltämättä ohjaimen kanssa rakentaminen on hieman epätarkempaa, mutta kunhan pelin omiin omituisuuksiin pääsee sisälle, tulee ohjaus suoraan selkäytimestä. Sen kömpelyydet eivät käy hermoille kuin korkeintaan kolmelta aamulla, kun olisi jo pitänyt olla sängyssä tovi sitten.

Yhteenvetona siis sanottakoon, että Two Point Hospital on laatutavaraa niille, jotka tykkäävät hieman enemmän näperrykseen painottuvista bisnessimulaatioista sekä brittihuumorista. Se, ostaako pelin pc:lle vai konsolille riippuu puhtaasti omista mieltymyksistä, sillä konsolikäännös on todella laadukasta jälkeä.

Jos rakentelukuume yhtään vaivaa, ota kuuriluontoisesti 60 tuntia Two Point Hospitalia osana ravitsevaa ja monipuolista peliharrastusta.