Alkuperäisen Warcraft -reaaliaikastrategiapelisarjan ansioita ei sovi vähätellä. Trion jokainen osa toi genreen jotain uutta tai vähintään jalosti sen elementit huippuunsa. Lisäksi ne alustivat Blizzardin rakettimaista nousua pelistudioiden eliittiin luomalla pohjan verkkoroolipeli World of Warcraftille, ja WoW:n ilmiömäinen menestys puolestaan mullisti peliteollisuutta reippaalla kädellä.

Warcraft 3 toi mukaan sankariyksiköt ja lähes sattumalta synnytti multiplayer online battle arena eli moba-genren innostuneiden pelaajien luomalla Defence of the Ancients -pelimuodolla. Perintöä siis riittää, mutta sen varjelemisessa on menty pahasti pöpelikköön.

Örkkejä ja ihmisiä (plus haltioita sekä epäkuolleita)

Kuten alkuperäinenkin painos, Warcraft III: Reforged on sankarien ja verrattain pienten yksikkömäärien kanssa käytävä reaaliaikastrategia, jossa yksi tai useampi osapuoli rakentaa omaa tukikohtaansa samalla, kun tutkii karttaa sankarihahmonsa kokemustasojen nostamiseksi ja vihollisen härkkimiseksi.

Pelin neljä osapuolta (ihmiset, örkit, epäkuolleet ja yöhaltijat) poikkeavat toisistaan rutkasti. Jokaisella on omia erikoisuuksiaan niin resurssien keräämisessä kuin yksiköiden toiminnassakin.

Voimakkaat sankarit voivat kokemuspisteiden myötä avata uusia kykyjä ja kerätä taikaesineitä niin kartoilta löytyviä neutraaleja vihollisia niitaten kuin kaupasta ostaen. Pelissä on siis ikään kuin roolipelikampanja taktiikkapelin sisään rakennettuna.

Yksinpelikampanja tarjoaa lisäksi paljon erikoisia tehtäviä, jotka rikkovat varsin nopeasti rutiiniksi käyvän pesänrakennuksen tavalla tai toisella.

Warcraft III on syystäkin legenda, sillä sen huippuunsa hiottu ja erittäin taidokkaasti tasapainotettu pelimekaniikka jaksaa innostaa. Jokaisella osapuolella on oma selkeä tyylinsä, ja pintaa syvemmälle ulottuvat hahmot ja mukaansatempaava kerronta kiskovat pelaajan vääjäämättä keskelle raivoavaa taistelua, jossa haluaisi oikeastaan olla jokaisen puolella.

Samaan aikaan Reforged ärsyttää tosissaan.

Kovin kaunista, kovin rumaa

Peli alkaa näyttävällä aloitusanimaatiolla, jossa nimetön örkki ja tuntematon sotilas taistelevat demonien invaasion koittaessa. Tästä lähtee käyntiin tapahtumasarja, joka lienee jokaiselle Warcraft-fanille tuttu.

Aiemmista ennakoista poiketen suurin osa pelin välivideoista ja juonenkuljetuksesta on jätetty entiselleen, joten isolla rahalla uusiksi tehdyn intropätkän kaltaista ilotulitusta ei kannata odottaa Arthaksen, Thrallin ja muiden hahmojen eeppisen traagisista tarinoista. Videokuvan täysrestaurointia ei olisi kenties kannattanut odottakaan, mutta pelimoottorilla luotujen tehtävänantojen ja joidenkin kömpelöiden dialogien korjaamisen olisi pitänyt kuulua kyllä pakettiin.

Ulkoasupuolelta löytyy muutenkin niin ruusuja kuin risukkoakin.

Hahmomallit on päivitetty todella yksityiskohtaisiksi lähemmäs World of Warcraftin tai Heroes of the Stormin tasoa. Polygoneissa ei ole säästelty Thrallin panssarin piikkejä tai hulmuavia maagin kaapuja mallintaessa.

Rakennuksetkin ovat saaneet samanlaisen kauneuskäsittelyn, mutta maasto on sen sijaan todella rujosti päivitetty ja luo ikävän kontrastin huipputarkkojen hahmojen kanssa. Ennen vanhojen kuvankaappauksien tarkistamista näytti siltä, kuin ruohikko, vesistöt ja puut olisi jätetty 2002 vuoden tasolle.

Ratkaisua on todella vaikea ymmärtää Blizzardin osaamisen, korkeatasoisen visuaalisen ulosannin ja resurssit huomioiden.

Osa luvatuista uudistuksista, kuten käyttöliittymän päivitys, on jäänyt kokonaan pois.

Testivaiheessa nettipeli tuntui toimivan pääsääntöisesti hyvin, vaikka ajoittaista pätkintää ilmenikin. Warcraft III: Reforgedin saaman myrskyisän vastaanoton huomioiden peliseuran löytäminen saattaa olla odotettua vaikeampaa, ainakaan hyvin yhteyksien takaa.

Reforgedia vaivaa myös sama ongelma kuin muitakin remasterointeja – palvelimilta löytyy kohtalaisen paljon porukkaa, joka ei koskaan lopettanut sen pelaamista. Näiltä örkki-senpailta tulee sen verran vauhdikkaasti tukkaan, että Frostmourne lentää narikkaan vähemmästäkin.

Hukattu tilaisuus

Vaikka odotukset eivät olleetkaan korkealla, Warcraft 3: Reforged onnistuu silti pettämään ja jättää hyvin kahtiajakoisen tunteen. Osa päivitetystä materiaalista on erinomaisesti toteutettua mutta osasta henkii olo, että Blizzard olisi hylännyt kunnianhimoisemmat suunnitelmansa puolitiessä. Sitä oliko syynä laiskuus vai vedettiinkö projektista piuha ennenaikaisesti irti, on vaikea tietää.

Pelin ydin on täysin entisellään ja ihan mukiinmenevää viihdettä etenkin, jos Warcraftin mytologian tämä osuus on jäänyt aiemmin kokematta. Arthaksen surullisen ritarin hahmo ja Lich Kingin synty on edelleen genrensä tarinankerronnan ehdotonta ykkösmateriaalia.

Vielä pieni varoituksen sana, mikäli suunnittelet seuraavan DotA:n luomista: Blizzard on kategorisesti ilmoittanut, että kaikki pelin muokkaamisesta syntyvä on heidän yksityisomaisuuttaan ideoita, nimiä ja pelimekaniikkoja myöten. Edellisen menestystarinan livahtaminen hyppysistä osui ilmeisesti arkaan paikkaan, eikä firma aio antaa moisen tapahtua uudelleen.