Nintendo Switchille yksinoikeudella julkaistu suurroolipeli Xenoblade Chronicles 2 on hartaasti odotettu jatko-osa, josta ei japanilaisen animeperinteen mukaisesti satumaista ja dramaattista karismaa puutu.

Alrestin maailmassa sivilisaatiot ovat viimeisenä selviytymiskeinonaan asuttaneet lentävät, jopa kokonaisten valtioiden kokoiset mutta mystisesti yhä harvalukuisemmaksi käyvät Titaanit. Elintilan vähentyessä täytyy jokapäiväisestä selviytymisestä taistella.

Kehittäjästudio Monolith tekee alkuvideosta saakka selväksi, että pelin pääosassa on tarina ja hahmot. Päähahmomme on nuori, omatoiminen ja energinen hylkyekspertti Rex, joka sukeltelee aarrelastien toivossa pilvien peittämään mereen talon kokoisen, lohikäärmettä muistuttavan titaanin selästä.

Rex temmataan mukaan väkevien, ikiaikaisten olentojen kilpajuoksuun tarunhohtoiseen Elysiumiin, paratiisiin jonne pääsemiseen täytyy kahlata mitä mielikuvituksellisimmat pilvimerien ympäröimät laaksot, erämaat ja viidakot. Ympäristöt ovat laajimpia, yksityiskohtaisimpia ja vertikaalisimpia maastoja mitä peleistä löytyy, ja niissä voi liikkua, hyppiä ja uida todella vapaasti ilman näkymättömiä seiniä.

Tapahtumia petaa täydellinen orkesterimusiikki, ja ghiblimäisen raikas ja värikäs ulkoasu miellyttää alkuvalikoista lähtien. Esimerkiksi auringonlaskun värittämät pilvimeret ja niistä pulpahtavat lohikäärmekalat sekä nurmilaaksoissa vaeltavat hirviöt ovat ihastuttavaa mielikuvituksen ruokaa.

Xenoblade Chronicles 2 sisältää suorastaan uuvuttavan määrän erilaista keräiltävää tavaraa ja niihin nojautuvia pelimekaniikkoja. Näistä ehkä tärkein on Bladet, elävät aseet, jotka antavat sankarille voimallisia kykyjä sekä tehokkaita aseita. Bladeja voi olla käytössä kerrallaan kolme, ja niiden yhdistelmä määrittää sankarin hahmoluokan.

Bladeja voi käyttää niin Rex kuin tämän moninaiset kumppanitkin, jolloin taistelutyylin yhdistelmiä on runsain mitoin. Sekä taistelijoilla että Bladeilla on omat taitonsa, varusteensa ja valikkonsa, ja niiden tehoa sekä uusia taitoja voi avata täyttämällä tiettyjä ehtoja seikkailun lomassa.

Erilaisten Blade-kombinaatioiden käyttäminen vaatii taktiikkaa. Normihyökkäyksillä täytetään erikoistaitojen mittareita, ja niitä tehostetaan oikea-aikaisilla napinpainalluksilla entisestään. Kun erikoistaitoja taas on käytetty tarpeeksi avautuu Bladen oma tehotila, jonka elementaalihyökkäykset tekevät selvää niille haavoittuvaisista vihollisista.

Alkuun voi tuntua vaikealta pysyä mukana lukuisten eri Blade-roolien, kombojen ja tehotilojen kanssa. Monipuoliseen taisteluun myös esitellään uusia mekaniikkoja vielä pitkälle peliin päästäessäkin. Eri mekaniikat esitellään kuitenkin huolelliseti, joten pahemmalta alkuhämmennykseltä välttyy kunhan vain keskittyy ohjeisiin.

Peli pyörii 720p-resoluutiolla docked-tilassa. Dynaamista resoluutiota käyttävä grafiikkamoottori on saanut kritiikkiä, mutta vaikka pintatekstuurit sekä satunnaisesti sumeutuvat ääriviivat eivät aina ole pelin eduksi, pelin scififantastinen tyyli ei hellitä otettaan.

Kritiikki on kuitenkin helppo ymmärtää vaihtaessa käsikonsolitilaan. Xenoblade Chronicles 2 on kannettavassa tilassa kuvanlaadultaan matalin mitä Switchillä on nähty. Kehittäjät ovat yrittäneet kompensoida tätä todella häiritsevällä terävöitysfiltterillä, joka antaa jokaiselle 3D-mallille korostetut ääriviivat. Ratkaisu ei toimi.

Toisaalta pelin järkälemäinen koko ja kuvaruudulla oleva informaation suuri määrä ovat hyviä syitä kuvanlaadun leikkauksille. Alkujärkytyksestä selvittyään seikkailuun uppoutunut pelaaja tuskin jaksaa kiinnittää asiaan huomiota, koska peli pysyy tietenkin sisällöltään täysin ennallaan. Pelin visuaalinen ilme ja mielikuvituksellinen tyyli onkin kuvanlaadusta huolimatta satumaisen loistelias.

Vaikka Xenoblade Chronicles 2 ei ole resursseiltaan Marion tai Zeldan mitoissa, sen pelattavuus, lämminhenkinen huumori, monikirjoinen tunnelma, kiehtova tarina sekä kaunis toteutus ovat huippuluokkaa. Se tarjoaa sadoiksi tunneiksi nautinnollista pelattavaa, ja on ehdottoman suositeltava tuttavuus suurten seikkailuiden ystäville.

– Jepe

Plussaa:

  • Kaunis, ghiblimäinen toteutus
  • Tunnelmaa, tarinaa ja huumoria piisaa

Miinusta:

  • Kamera on välillä jäykkä
  • Kannettavassa tilassaan suttuinen