Photoshop-imperiumi syntyi yhden miehen turhautumisesta.

Thomas Knoll halusi vain katsella kuvia. Esteenä oli, että Macintosh Plus -tietokone näytti pelkästään mustaa ja valkoista – ei edes harmaata. Kuvat olisi pitänyt muuntaa mustavalkoisiksi pisteiksi, mutta siihen ei löytynyt sopivaa ohjelmaa. Niinpä Thomas päätti luoda sellaisen itse.

Vuonna 1987 Thomas opiskeli konenäköä Michiganin yliopistolla. Kuvien käsittely ei ollut hänen tutkimuksensa aihe, mutta alan perustiedoilla syntyi yksinkertainen komentorivisovellus.

Sen nimeksi tuli Display. Thomas huomasi, että kuvien muokkaaminen koodissa oli oikeastaan aika yksinkertaista. Display sai lisää toimintoja kuten kirkkauden säädön.

Thomasin pikkuveli John Knoll oli töissä Industrial Light & Magicissa, joka oli aikanaan perustettu luomaan Tähtien sodan erikoistehosteet. ILM oli lähtenyt liikkeelle pienoismalleista ja maalauksista, mutta 80-luvulla yhtiö panosti digitaalisuuteen. Yhtiön laite- ja ohjelmistopuoli poiki oman firman nimeltä Pixar.

John käytti työssään Pixarin suunnittelemaa grafiikkatyöasemaa, jonka hinta oli huikeat 135 000 dollaria.

Hän huomasi, että isoveljen omaksi ilokseen kehittämä koodi teki monia samoja asioita kuin hänen koneensa – ja paljon halvemmalla. John patisti Thomasia tekemään Displaysta kaupallisen tuotteen.

Apple antoi pakit

Työmäärä hirvitti Thomasia, mutta John uskoi, että veljekset tekisivät Displaylla vielä reippaasti rahaa. Thomas otti lopulta puoli vuotta vapaata opinnoista kehitystyötä varten.

Nainen ja meri. Photoshopin ensimmäisessä demokuvassa on John Knollin vaimo.

John puolestaan osti värillisen Macin, ja Thomas laajensi Displayta näyttämään värikuvia. Hän kehitti myös esimerkiksi väritasapainon säädöt, jotka ovat nykyään kuvankäsittelyn peruskauraa.

John oli perinyt isältään innostuksen valokuvaukseen. Hän oli myös kiinnostunut siitä, kuinka Displayta voisi hyödyntää erikoistehostetyössä. John kehitti Displaylle erilaisia suodattimia, joilla tehtiin digikuville samanlaisia temppuja kuin filmille pimiössä.

Alkuvuodesta 1988 veljesten projekti alkoi muistuttaa julkaisukelpoista tuotetta. Pitkän hakemisen jälkeen sovelluksen nimeksi valittiin valokuvausliike eli Photoshop. John kiersi kauppaamassa sitä ohjelmistotaloille, jotka pitivät sitä lähinnä tavallisena piirto-ohjelmana. Applea sovellus kiinnosti, mutta kauppoja ei heti tullut.

Barneyscan oli laitevalmistaja, joka julkaisi vuonna 1988 maailman ensimmäisen diakuvaskannerin. Yhtiö lisensoi Photoshopin ja antoi sille uuden nimen: Barneyscan XP. Kyseessä on melkoinen keräilyharvinaisuus, sillä Photoshopia on jaeltu skannereiden mukana tällä nimellä vain noin 200 kappaletta.

Alle tonnin – edullinen sovellus

Photoshop löysi lopullisen kotinsa, kun John tapasi Adoben taiteellisen johtajan Russell Brownin.

Vuosikertakuvake. Työkalupaletti on saanut vuosien varrella monia uusia painikkeita, ja vanhoja on siirretty valikon taakse. Yhden painikkeen takana on useita erinäköisiä työkaluja.

Adobe oli kiinnostunut kuvankäsittelystä ja harkitsi kirjasinvalmistaja Letrasetin suunnitteleman ohjelmiston ostamista. Brown näki kuitenkin, että Photoshop sopi Adoben tarpeisiin paljon paremmin.

Adobe päätyi lisensoimaan Knollien sovelluksen. Adoben mielestä Photoshop sopi kuitenkin vain valokuvien säätämiseen. Johnin kehittämät lennokkaat tehosteet eivät istuneet mukaan.

Ristiriita ratkaistiin sillä, että Johnin puoli julkaistiin laajennuksina. Photoshopin käyttäjät ovat yhä kahta mieltä siitä, ovatko erilaiset laajennukset turhakkeita vai olennaisia tehotoimintoja.

Adobe julkaisi Photoshop 1.0:n vuonna 1990 – aikaisempi Barney-scan-versio oli virallisesti 0.87. Photoshopia markkinoitiin joka käyttäjän kuvatyökaluna. Alle tuhannen dollarin hinta oli edullinen verrattuna ammattilaisten sovelluksiin, jotka vaativat erikoisvalmisteisen työaseman.

Sovellus oli aluksi tarjolla vain Maceille. Uusi hittituote kasvatti Macin suosiota grafiikan alalla, mikä oli myös Applen mieleen. Ykkösversio oli varhaisen Macin tyyliin mustavalkoinen. Värit olivat mukana Barneyscanissa, mutta ne riisuttiin pois Adoben versiosta.

Kakkosjulkaisu toi värit takaisin, ja siinä vaiheessa Macin käyttöjärjestelmäkin oli jo värillinen.

Thomas oli aluksi Photoshopin ainoa varsinainen kehittäjä, mutta suosion myötä tekijöiden ja toimintojen määrä räjähti kasvuun. Väliversio 2.5 saatiin toimimaan myös Windowsissa.

Kolmosversio toi mukanaan layerit eli kerrokset, joilla kuva koostetaan päällekkäisistä osista. Photoshop 3.0:n tunnistaa muutenkin Photoshopiksi: kaikki perustoiminnot olivat jo valmiit.

Mullisti koko alan

Photoshop mullisti julkaisualan. Valokuvia retusoitiin ennen pimiössä ja pensselillä, mutta Adobe toi digitaalisen muokkauksen joka lehtitaloon. Tämä herätti keskustelua valokuvan luotettavuudesta – ikään kuin kuvia ei olisi tohtoroitu kameran keksimisestä alkaen.

Käytännössä jokainen lehtikuva siistitään nykyisin digitaalisesti, ja työkaluna on useimmiten Photoshop.

Taiteilijat, graafikot ja 90-luvulle tultaessa myös web-suunnittelijat löysivät Photoshopin. Se ei ollut enää pelkkä valokuvien säätösovellus, vaan se sai joka käänteessä uusia toimintoja uusien käyttäjien tarpeisiin. Photoshop osaa nykyään vääntää esimerkiksi videotehosteita ja 3d-tulostettavia malleja.

Photoshopista tuli pullottava runsaudensarvi. Adobe on alkanut tuottaa samalla nimellä uusia pienempiä sovelluksia: esimerkiksi Photoshop Sketch soveltuu vain piirtämiseen. Adobe on myös löytänyt alkuperäisen idean uudelleen: Photoshop Express keskittyy valokuvien katseluun ja muokkaamiseen.

Thomas Knoll on edelleen töissä Adobella. Hän vastaa nykyisin laajennuksesta, joka avaa digikameroiden raw-tiedostoja Photoshopissa. John on puolestaan pysynyt ILM:llä ja saanut Oscar-palkinnon tehostetyöstään. Veljesten nimet näkyvät ruudulla joka kerta, kun Photoshop käynnistetään.

Entäs se nimi?

Tunnin kuva. Photoshopin työversion ikoni oli kioski, jossa kehitetään kuvia tunnissa.

Knollin veljekset etsivät pitkään sovellukselleen nimeä. Alkuperäinen nimi Display ei ollut kuvaava tai myyvä, ja työnimi Bond oli vain työnimi. Thomas piti nimestä ImagePro, mutta se oli jo käytössä.

Thomas esitteli sovellusta lähipiirilleen, kun joku ehdotti nimeä PhotoShop. Idea tarttui, tosin iso S-kirjain lähti nopeasti pois. Thomas on autuaasti unohtanut, kuka nimen tarkalleen keksi.

Nimestä on tullut verbi: suomeksikin puhutaan photoshoppaamisesta ja photoshopatuista kuvista. Sama sana kelpaa riippumatta siitä, millä sovelluksella kuvaa on tosiasiassa muokattu.

Adobe on nyreissään siitä, että heidän tuotemerkkiään käytetään väärin. Kielen kehitystä on kuitenkin myöhäistä perua: photoshoppaus on päässyt jo useaan sanakirjaan.

Artikkeli julkaistu alun perin Retro-juttusarjassa Mikrobitin numerossa 8/2016.