ARTTU LAITALA

FOMO (Fear of Missing Out), pelko siitä, että jää ilman jotain tärkeää, on ilmeisesti aivan oikea ilmiö. Fyysisen maailman puolella se lievimmillään tarkoittanee vaikkapa kahden tapahtuman välillä punnitsemista: mitäköhän menetän, jos menen tapahtumaan #1, olisiko se #2 sittenkin parempi?

Voin kuvitella, että loppumattoman internet-nimisen suon kohdalla tällainen on kamalaa. Jätinköhän jonkun tärkeän uutisen lukematta? Olenko nyt aivan jäljessä kuumimmista meemeistä? Olisikohan pitänyt vielä pari YouTube­-videota katsoa? Entä se tarjolla ollut ilmainen peli/kurssi, meniköhän sen hakemisen aikaraja jo umpeen?

Tunnistan itseni moniltakin osin FOMOttajaksi. Olen aina ollut loputtoman utelias ja pyrin seuraamaan maailman ja netin tapahtumia melko runsaslukuisen työkalupakin avulla. On nörttiuutissaitteja, perinteisempiä uutissaitteja, Redditiä, duunin sisäisiä chattikanavia, ties mitä. Lisäksi olen pyrkinyt pysymään kartalla erilaisista uusista teknologioista edes sillä tasolla, että tunnistan nimen.

Katselen edelleen hassuja kissavideoita, mutta en enää ole uudisraivaaja.

Maailma vain menee eteenpäin niin hurjaa vauhtia, että käytännön pakosta olen tietoisesti ryhtynyt suodattamaan seuraamaani virtaa. Kuluttajaelektroniikassa pysyttelen edelleen kartalla niin laajalti kuin ehdin, mutta töihin liittyvässä seurannassa olen siirtänyt aktiivisimman seurannan huomattavasti tiukemmin vain niihin osa-alueisiin, joita siellä tarvitsen. Heippa, Win­dows-uutiset, Java-koukerot tai sisällönhallintajärjestelmät – tervetuloa tiukempaan syyniin valvontajärjestelmät ja automatisointi, noin esimerkiksi.

Tietoisen karsinnan tehtyäni aikaa ”yllättäen” on jäänyt entistä enemmän juuri minulle tärkeisiin aiheisiin syventymiseen. Entinen minäni kuulostaa kävelevältä kaaosteorialta, mutta loppujen lopuksi tein aika kevyitä muutoksia medianseuraamistapoihini. The Registeriä aamukahvin äärellä lukiessani toki edelleen näen otsikkotasolla, jos Windows 10 on saanut uuden ison päivityksen, mutta en välttämättä klikkaa uutista auki asti, Linux-käyttäjänä kun ei aivan välttämättä tarvitse tietää jokaista nyanssia juuri nyt. Redditistä seuraan vain tarkkaan valittuja alaosioita, enkä mene sen pääsivulle.

Meemi-minä kyllä katselee hassuja kissavideoita ja omituista huumoria kuin ennenkin, mutta en ehkä enää ole uudisraivaaja, joka törmää niihin ensimmäisten joukossa. Todennäköisemmin katson jonkun videon silloin, kun havahdun monen muunkin kontaktini sen jo katsoneen tai jos sama video tulee useammassa kanavassa eteen.

Onkohan tämä vain ikääntymisen mukanaan tuomaa valikoivaa laiskistumista, vai kasvaako tarjolla oleva valikoima niin hurjaa vauhtia, etten enää ehdi seurata ”kaikkea” ja alitajuntani käskee suorittaa karsintaa? Oli miten oli, suosittelen sinuakin pysähtymään hetkeksi ja tarkistamaan, tarvitseeko sinun todella seurata kaikkea mitä seuraat, ja miettiä mikä olisi pahinta, jos todella missaisitkin jotain. Ei se ehkä maailmanloppua tarkoita.

Kirjoittaja toimi MBnetin ylläpitäjänä 1999–2013 ja työskentelee Forcepoint-tietoturvayrityksen maailmanlaajuisten projektien parissa järjestelmäsuunnittelijana jo seitsemättä vuotta.