Peliala kadehti Hollywoodia 1980-luvun lopulla. Pelien palikkagrafiikka ja piipittävä ääni olivat alkeellisia verrattuna elokuvien audio­visuaaliseen elämykseen. Alalla uskottiin, että pelit saisivat aivan uutta potkua, jos niissä olisi oikeaa videokuvaa elävillä näyttelijöillä.