Seuraavan sukupolven seikkailupelejä koskeva artikkeli löytyy täältä, Mikrobitin numeron 2/86 näköislehdestä.

Seikkailupeleistä puhuessaan Risto Siilasmaa puhui tekstiseikkailuista, eli peleistä joissa navigoidaan pelin maailmassa pelkän tekstin avulla. Näissä peleissä tärkeimmässä osassa oli hyvä parseri eli komentotulkki, sillä jos peli ei osannut ymmärtää synonyymien tai lauserakenteiden päälle eikä siten joustanut mistään kohdasta yhtään, pelit kävivät äkkiä kovin, kovin tuskallisiksi.

Vaikka tekstiseikkailut ovatkin käytännössä kuolleet sukupuuttoon jo liki kolme vuosikymmentä sitten, Siilasmaan antamat opit ovat sovellettavissa edelleen. Ohjelmoinnin on lähdettävä suunnitelmasta ja jatkettava siihen, että peli ymmärtää mitä pelaaja on tekemässä, jotta peli voi reagoida siihen.

Siilasmaa kiteytti pelien toimintamekanismin tarkasti: pelaajan syöttämien käskyjen ymmärtäminen, esineiden käsittely sekä pelin hallinnassa olevien hahmojen käyttö. Nämä periaatteet eivät ole vuosikymmenten vieriessä muuttuneet mihinkään.

Koodin optimoinnin periaatteetkin ovat edelleen samat. Ensin opetettiin parseria tuhannen rivin verran, vasta sen jälkeen lähdettiin tekemään itse ohjelmaa.

Esityön pohjalta oli helppo rakentaa tiivis koodi, joka ymmärsi muuttujien päälle ja nopeutti toimintaansa erilaisten kekseliäiden oikoteiden kautta, kuten pilkkomalla pelaajan käyttämiä virkkeitä pienemmiksi paloiksi sekä lukemalla sanoista vain viisi ensimmäistä kirjainta.

Siilasmaa havainnollisti oppejaan yksinkertaisella pelillä, joka ei sisältänyt mitään harvinaisia kikkoja, mutta opetti tärkeitä perusteita pelien vaatimasta logiikasta.

Siinä missä ohjelmoija oppisi työnsä läpikotaisin, pelaajalla oli kissanpäivät, sillä kehittynyt parseri tajusi vaikeitakin lauseita, ja voisi hyvin sisältää sisältöä vaikka kuinka paljon.

Esimerkkipeli ei edes vaatinut ohjelmoijalta lisälaitteita kuten levyasemaa. Levarin avulla tosin peli olisi laajennettavissa useamman sadan kilotavun kokoiseksi, mikä luonnollisesti vaatisi moninkertaista määrää tarkkuutta vaihtoehtoavaruuden laajentuessa silmissä.

Loppu oli runsasta hikeä ja koodin hakkaamista.

Toisin sanoen, mikään ei ole muuttunut.

Lue myös: