Tekoäly avaa huimia näkymiä tulevaisuuden tietoyhteiskuntaan. Kautta historian ihminen on haaveillut koneesta, joka kykenee ajattelemaan ihmisen tavoin. Kurkistamme tämän hetken todellisuuteen tekoälyn maailmassa ja teemme tutuksi siihen liittyviä käsitteitä.”

Mikrobitti-lehden silloisen avustajan artikkeli ”Tekoäly - mitä se on?” julkaistiin numerossa 6-7/1987. Lue juttu tästä linkistä.

Tekoäly oli tuolloinkin ”nykyajan muotisana”, ja kuten vuonna 2019, useat tietojenkäsittelyä harrastavat henkilötkään eivät tienneet mitä tekoäly todella on.

”Tekoälyn määritelmiä on useita. Ohjelman voidaan sanoa edustavan tekoälyä, jos ohjelman tavoin käyttäytyvää ihmistä pidettäisiin älykkäänä. Tämä määritelmä pohjautuu puhtaasti ihmisen älykkyyden käsitteeseen”, Siilasmaa kirjoittaa.

”Toinen määritelmä kuuluu näin: koneella tai ohjelmalla on tekoälyä, jos se tiettyyn tulokseen päästäkseen käyttää malleja, joita sille ei ole suoraan annettu. Esimerkiksi yksinkertainen shakinpeluuohjelma, jolla on muistissaan erilaisia tilanteita ja niihin sopivat jatkosiirrot edustaisi tekoälyä ainoastaan ensimmäisen määritelmän mukaan.”

Artikkelissa käsitellään tekoälyn käyttöä muun muassa peleissä, asiantuntijajärjestelmissä ja ”tohtoriohjelmissa”, kuten Bitissäkin esitellyssä Kalle kotipsykiatri -ohjelmassa.

Lisäksi perehdytään muun muassa heuristiikan käsitteeseen.

Kuten arvata saattaa, visiot olivat optimistisia, joskaan eivät kuitenkaan tolkuttoman korkealentoisia.

”On ilmeistä, että juuri tekoälykielet ja -koneet tulevat valtaamaan alan markkinat muutamassa vuosikymmenessä”, Siilasmaa kirjoittaa.

”Voimme siis rauhassa nojautua nojatuoleissamme taaksepäin ja odottaa tulevaisuuden integroitua tietojärjestelmää, henkilökohtaisia robottipalvelijoita, puhuvia ovia ja tekotyhmyyden tutkimuksen väistämätöntä tulemista.”

Lue koko juttu Mikrobitin Retrobitti-arkistosta.