PS Classicin suurin ongelma on se, että Sony tuntuu menneen joka kohdassa siitä missä aita on matalin.

Mukana olevat 20 peliä eivät suinkaan ole läpileikkaus ensimmäisen Pleikkarin huippuhetkistä, vaan osa on selvästi mukana lähinnä siksi, että niiden hintalappu on ollut riittävän halpa. Sony ilmeisesti myös tylysti tinki kaavaillusta pelien määrästä, oletettavasti samasta syystä.

Sony myös karsi PS Classicin moottorina toimivan PCSX-emulaattorin ominaisuuksia raskaalla kädellä, ja rampautti siitä muun muassa kaikki näyttöön liittyvät vipstaakit, kuten säädettävät resoluutiot sekä putkitelevisiota emuloivat näyttötilat.

Ars Technica kertoo, että nämä eivät suinkaan ole niitä ainoita kohtia, missä Sony on PS Classicia kehittäessään säästänyt.

Laitteessa ei nimittäin ole juuri minkäänlaista suojausta.

Konsolihakkerit yifanlu ja madmonkey1907 ryystivät PS Classicin koodin ulos retrokonsolin uart-portista vain päiviä konsolin julkaisun jälkeen. Mikä hämmentävintä, konsolin tärkeimmät osat on salattu avaimella, joka löytyy suoraan konsolin omasta raudasta.

Toisin sanoen, Sony myy laitteita, joiden mukana tulee hakkereiden kaipaama purkuavain.

PS Classic ei myöskään käynnistyessään tarkista koodia millään tavalla. Tämä tekee kaikennäköisen koodin syöttämisestä täysin triviaalia, aina muiden PS1-pelien lisäämisestä mitä erikoisimpiin ratkaisuihin.

Yksi käyttäjä on esimerkiksi videoinut kuinka hän pelaa PS Classicilla Freedoomia Linuxilla.

Työkalut PS Classicin hakkeroimiseen ovat toistaiseksi melko kömpelöitä ja vaativat sitä, että käyttäjä tietää mitä tekee. Tämä on kuitenkin vasta se ihan ensimmäinen ja harvinaisen ripeästi syntynyt hakkerointiaalto. Kuten Ars Technicakin sanoo, suojausten alkeellisuus todennäköisesti tarkoittaa sitä, että näemme vasta ensi vilkaisut siitä mitä hakkerit saavat PS Classicista taiottua.