”Internet on nousemassa uudeksi mediaksi vanhojen tiedotusvälineiden rinnalle”, silloisen Mikrobitin sisarlehdessä, Tietokone-lehdessä, kerrottiin syyskuussa vuonna 1995.

”Maassamme on toiseksi eniten internetissä kiinni olevia koneita asukaslukuun verrattuna. Vain piskuisessa Islannissa internet-tiheys on vielä korkeampi.”

Tieto on kuitenkin kaksiteräinen miekka. Tästä kertoo saman vuoden keväällä sattunut tapaus, jossa lähes 3000 viruksen paketti postitettiin Kanadasta käsin verkkoon. Pakettia jaettiin tekstinä keskustelualueen välityksellä, josta se levisi maailmalle.

Eräs kotimainen virustorjuntayritys huomasi leviävän viruksen ja päätti poistaa paketin useimmista kotimaisista news-palvelimista. Tämä ei kuitenkaan sopinut eräälle mikroja ja oheislaitteita myyvälle atk-yrittäjälle, jonka mukaan viestien poistaminen soti vapaan tiedonvälityksen periaatetta vastaan.

"Saatuaan paketin käsiinsä hän laittoi sen vapaaseen jakeluun Teknillisen korkeakoulun ylioppilaskunnan koneeseen. Kun ylioppilaskunta sai tietää tapauksesta, se peruutti käyttäjän tunnuksen, jolloin atk-yrittäjä siirsi paketin erään internet-yhteyksiä tarjoavan yrityksen www-palvelimeen”, lehdessä kerrotaan.

Tietoa. Suomalaisen Data Fellows-yhtiön verkkosivuilla jaettiin tietoa yhtiön F-Prot-virustentorjuntaohjelmasta sekä erilaisista viruksista vuonna 1995.

Yrittäjä perusteli viruksen levittämistä sillä, että virusta jakamalla ihmiset voisivat itse tutkia viruksen toimintaa, ja se hälventäisi niitä kohtaan tunnettuja pelkoja ja auttaisi suojautumaan niitä vastaan.

Kesällä 1995 liikenneministeriö puuttui peliin. Se antoi telelaitoksille oikeudet sulkea teleyhteydet sellaisilta asiakkailta, jotka tarkoituksella jakelivat viruksia.

”Päätös on merkittävä, koska se antaa ensi kertaa teleoperaattorille oikeuden puuttua siihen sisältöön, mitä asiakas verkon kautta siirtää. On katsottu, että virusten levittäminen ylittää vapaan tiedonvälityksen rajat ja on riittävän haitallista, jotta se voidaan kieltää.”