Alunperin jo 2005 vuonna alkunsa saanut God of War – pelisarja on toimintaseikkailuiden klassikko. Kuusi osaa saanut peli saavutti huippunsa alkuperäisen trilogian viimeisen osan myötä ja sarja jäi ottamaan huilia Ascension-esiosan vähemmän mairittelevan vastaanoton myötä. Kehittäjä Sony Santa Monicalle luova tauko vaikuttaa tehneen hyvää, koska nyt pelaajille on tuotu rohkeasti uudistunut järjestysnumeron nimestään pudottava God of War.

Uusin osa on samaa jatkumoa aikaisempien pelien kanssa eikä antisankarimme Kratoksen väkivaltaista menneisyyttä ole unohdettu. Peli ei silti jää märehtimään historiaa, vaan keskittyy täysin Kratosin ja tämän pojan, Atreusin väliseen suhteeseen. Vihansa kyynisyyteen vaihtanut Kratos ja kokematon Atreus ovat kohdanneet heitä yhdistävän surun ja lähtevät vihamielisten voimien pakottamana vaaroja, noitia ja jumalia ja näiden pikkuserkkuja kuhisevalle matkalle Midgardin pohjoisiin vuoristoihin.

Saagojen jäljillä

Kreikkalaiset tarut ovat vaihtuneet skandimytologiaan. Siinä riittää mistä ammentaa ja mitään spoilaamatta peli käyttää herkullisesti lähdemateriaaliaan hyväkseen. Kuten kreikkalaisenkin mytologian kanssa, Sony Santa Monica osaa tuoda pelin tarinaan juuri oikeat hahmot ja mielikuvitusta kutkuttavat ympäristöt.

Elokuvamainen kerronta, mielenkiintoinen tarina ja pelattavuus imaisevat mukaansa alusta lähtien. Immersiota rikkovat vain God of Warille epätyypilliset, mutta yleisesti moderneille toimintapeleille hyvinkin tutut ”seuraa edessäsi avautuvaa ainoata mahdollista polkua” – osaston tehtävänannot.

Koko peli tapahtuu pelimoottorilla toteutettuine välielokuvineen saumattomasti ilman yhtäkään kameraleikkausta. Latausruutujakaan ei katsota kuin hetki tallennuksen latautuessa tai Kratoksen potkaistessa tyhjää, jolloin peli palaa edelliseen automaattiseen tallennuspisteeseen.

Peli näyttää ja kuulostaa niin hyvältä, että ylisanojen viljely tuntuu turhalta. Ehkä parasta uudessa God of Warissa on se, kuinka vaivattomasti se sivuuttaa ennakkoluuloisten pelaajien odotukset siitä millainen God of Warin kuuluisi olla ja luo pelisarjan raamit aivan uudelleen pysyen kuitenkin hyvin pitkälti sarjansa pelinä.

Alkumetreillä Kratoksen liikeratojen rajoittuneisuus saattaa turhauttaa. Syynä on elokuvamaisten kuvakulmien takaaminen, mutta hyvin pian peli asettuu tuttuun kolmannen persoonan toimintamätkeeseen. Kratosia ja uutta, intiimimmin olan yli kuvaavaa kameraa ohjataan tateilla.

Hyppynappia ei ole, tehdään se heti selväksi, ja sillä ei ole suoraan sanottuna pelin toimivuuden kannalta mitään merkitystä. Kratos kyllä hyppii rotkojen yli kontekstinappia vastaan, mutta jälleen kerran vain siihen soveltuvissa tilanteissa. Kratosin liikkeet ovat jäykähköjä, mutta sopivat hahmon tyyliin ja ovat painovoimaisia. Sivusuuntainen juoksu sujuu vain rinta kameran osoittamaan suuntaan eikä kiipeämistä voi mitenkään nopeuttaa.

Uusiutuneessa God of Warissa ei siis enää paljoa harrasteta tasohyppelyä, mutta se ei menoa haittaa. Päivitetty taistelu on yhä nautinnollista ja tasohyppelyn sijasta peliin on ympätty aimo annos omaan tahtiin tapahtuvaa seikkailua, hahmonkehitystä ja tehtävää upeassa fantasiamaailmassa.

Silmäkarkkia koko rahalla

Kratoksen seikkailut ovat kerta toisensa jälkeen olleet konsolirautansa grafiikka-aatelia ja tällä kertaa PS4-konsolin, ja erityisesti Pro-version, nupit on väännetty kaakkoon. Sahalaidoista ei ole tietoakaan pelin tukiessa 4K-grafiikkaa, HDR-tilaa sekä 1080p-telkkareissa supersamplausta.

PS4 Prolla pelatessa valikoista voi asettaa joko ruudunpäivitystä tai yksityiskohtaisuutta suosivan kuvatilan. Ruudunpäivitystä suosiva kuvatila on kuitenkin usein niin epätasaisesti rullaava, että valitsin suosiolla hitaamman, mutta tasaisemman silmäkarkkikuvatilan. Kratoksen seikkailun mittapuitteet ovat päätähuimaavat ja pohjoinen seikkailu myyttisine hirviöineen ja maailmoineen näyttää upealta, vaikka satunnaisesti hidastuva kuvanpäivitys syö välillä tunnelmaa.

Valikot ovat tyylikkäitä, mutta info- ja tutoriaalitekstit auttamatta liian pienellä fontilla. Mielenkiintoiset maailmaa avaavat myytinpätkät ja suorastaan seikkailussa pärjäämisen edellytyksenä toimivat varustetiedot jäävät lukematta, koska koko ajan ei viitsi nousta tihrustamaan pientä pränttiä. Tämä nykypelien riesa korjataan toivottavasti päivityksessä.

Isän kädestä

Jos haluaa pelkästään suoraviivaisen God of War -seikkailun, sitä ei tästä uusiutuneesta pelistä löydy. Upeita ympäristöjä pääsee tutkimaan ilman jatkuvaa painetta siirtyä eteenpäin pelissä. Ja jos tätä peliä yrittää pikapelata, seuraa auttamatta taisteluväsymys, joko miljoonannen arkun pakonomaisessa availussa tai sitten rivivihollisten toistuvissa kohtaamisissa. Sopivasti nautiskellen pelattavaa riittää helposti 30-40 tunniksi.

Edellisissä God of Wareissa avattiin pikkuhiljaa uusia kykyjä ja komboja ja ne tekevät paluun uusimmassa osassa. Tällä kertaa viholliset tiputtavat resurssien lisäksi ihan vanhan kunnon kokemuspisteitä, joilla päivitetään sekä avataan Kratoksen sekä Atreuksen kykyjä. Kratoksen Leviathan-kirveeseen lisättävät runic-taiat päivitetään myös samaisillla kokemuspisteillä. Kokemuspisteitä on rajallinen määrä eikä Kratosta voi grindata ylivertaiseksi tappokoneeksi ensimmäisellä alueella.

Kratosin luottoase on vaihtunut kepeän nopeista kettinkimiekoista heitettävään, raskaan tuntuman Leviathan-kirveeseen, joka ankkuroi koko pelin entistä lähikontaktimaisemman taistelun. Heikoilla ja vahvoilla hyökkäyksillä voi takoa viholliset kanveesiin, jolloin voi vielä loppuliikkeenä repiä heikommat viholliset kappaleiksi tutun brutaaliin Kratos-tyyliin.

Kirvestä voi viskellä mihin suuntaan halajaa olkanäppäimillä ja Kratos voi kutsua sen halutessaan takaisin, jolloin se voi esimerkiksi osua vihollisiin myös takaapäin. Kun kirves on matkallaan, Kratos voi mätkiä nyrkein vihollisia, Atreusin antaessa taustatukea nuolin.

Pelin taistelu on yhä mukavan hektistä ja brutaalia, mutta yksittäiset viholliset saavat tällä kertaa enemmän huomiota. Vihollisten moninaisuuteen on panostettu isojen uniikkien vihollisten muodossa, mutta sopivin väliajoin vastaan astelevat riviviholliset, vaikkakin mukava teilata, voisivat olla jotain muutakin kuin peruszombilastofusnakertajia. Isot pomotoimintakohtaukset tekevät paluun, mutta harmillisesti harvemmissa määrin.

Leviathan-kirveeseen voi asentaa yhden heikon ja yhden vahvan riimutaian kerrallaan. Kirveeseen sekä Kratosin varusteisiin voi myös asentaa eri bonuksia antavia parannusesineitä. Harmaita hiuksia aiheuttaa se, että taikoja ei voi käyttää, jos kirves ei ole kädessä, jolloin se täytyy joko ottaa käyttöön nuolinäppäimellä tai kirveen palautukseen käytettävällä kolmio-napilla.

Taistelun tiimellyksessä kirves on usein teillä tuntemattomilla, jolloin erikoisliikettä yrittäessään pelaaja jääkin vihollisen iskun alle Kratosin seistessä toimettomana. Peli antaa myös Kratosin tähdätä ilman kirvestä Atreusin erikoisnuolia varten, mutta noin yhdeksänkymmentä prosenttia kerroista olisi tarkoitus heittää kirvestä ja tätäkään ei peli automaattisesti tee vaan kirves pitää valita käyttöön, jotta sen voi heittää.

Atreus on Kratosin tukena joka taistelussa jousineen auttaen tätä kevyiden aivopähkinöiden ratkaisussa sekä muinaistekstien tulkinnassa. Atreusin jousipyssy saa seikkailun edetessä eri tilanteisiin soveltuvia ammuksia ja käytännössä pelaaja ohjaa koko pelin ajan kahta hahmoa samanaikaisesti Atreusin ohjeistamiseen pyhitettyjen näppäinkomentojen turvin. Välillä taistelut voi voittaa pelkästään Atreusin jousipyssysarjatulella.

Tavallista voimakkaampia vihollisia tulee vastaan usein ja vihollisten vaikeustasoa kuvataan eri värein violetin kuvatessa yli Kratosin taitojen olevaa vihollista. Joskus näitä violetteja vihollisia kannattaa jäädä kurmottamaan erikoisesineiden toivossa.

Vihollisiin voi lukittautua, mutta se useimmiten vain vaikeuttaa sulavaa liikkumista vihollisten keskellä. Peli ei myöskään aina rekisteröi elintärkeiden parannuskivien poimimista, joka pahimmillaan johtaa kuolemaan vihollisen tehdessään iskunsa haavoittuvalla hetkellä. Kehittäjien valitsema taistelukomentoihin kuten väistämiseen tai erikoisliikkeisiin käytettävät napit eivät ole kaikkein luontevimmat, joten sulavan taistelurytmin oppimiseen voi mennä tovi. Komentoja voi onneksi hieman muokata omaan makuun sopivimmiksi.

Vähemmän mättöä, enemmän ihmettelyä

Aikaisemmista osista tutut pikkuhiljaa avautuvat ja muovautuvat peliympäristöt tekevät paluun isommassa mittakaavassa kuin koskaan, ja pelimaailmaa muokkaavia kohtauksia odottaa aina innolla. Kratos ja Atreus pääsevät seikkaillessaan matkustamaan useampaan erilaiseen isokokoiseen alueeseen, joissa kaikissa riittää rutkasti tutkittavaa.

Ensimmäinen laajempi omaan tempoon tutkittava alue on iso järvi, jonka rannoilta ja reunamilta löytyy pääjuonen ulkopuolista puuhaa. Sivutehtäviä tarjoavia henkiä kannattaa kuunnella, koska jo pelkästään kokemuspisteiden kerääminen resursseista puhumattakaan avittaa Kratosia tämän matkalla.

Sisäinen keräilijä herää nopeasti henkiin pelin hulppeissa maisemissa ja koko ajan haluaa tehdä vielä yhden tehtävän, tutkia vielä yhden luolan antimet. Peli heittää nopeasti pelaajan eteen myös hyvin vaikeita vastustajia, joiden kimppuun voi palata kunhan Kratosin kykyjä on ehtinyt vahvistaa. Myös tiettyjä myöhemmin avattavia kykyjä vaativia esteitä ja arkkuja viljellään pelaajien kiusaksi hyvinkin aikaisessa vaiheessa.

Aikaisemmissa tiukasti suunnitelluissa God of Wareissa ei paljon luppoaikaa vietetty. Tällä kertaa Kratos taittaa matkaa merellisissä ympäristöissä usein myös veneellä, jonka aikana hän vaihtaa tarinoita poikansa kanssa. Pesäeroa naiivin ja sinisilmäisen Atreuksen ja läpeensä maailmaan kyllästyneen Kratosin ajatusmaailmojen välillä tehdään vähän liiaksikin pelin runsaassa dialogissa.

Joka toisen nurkan takana löytyvien arkkujen seassa on välillä taialla lukittuja arkkuja, joiden sinetit täytyy löytää ympäristöstä ja rikkoa. Tämä saattaa käydä pidemmän päälle tylsähköksi ja jarruttaa aikaisemmista GoW-peleistä totuttua nopeatempoista etenemistä. Ellei palkintona olisi usein Kratosin kestävyyttä pysyvästi parantavia esineitä, pelaaja voisi suosiolla jättää arkut väliin.

Uudesta God of Warista löytyy paljon nipotettavaa, mutta suurin osa valituksen aiheista ovat lähinnä kauneussäröjä ja toisaalta makuasioita täysin parhaan A-luokan tuotoksessa. Pelkästään ulkoasulle ja äänityölle pitäisi jakaa mitaleja.

Uusi God of War on ottanut kontolleen kaikki modernien kolmannesta persoonasta pelattavien toimintaseikkailuiden pitkäpiimäiset pelimekaniikat. Vapaasti samoiltava kartta, sivutehtäviä jakelevat hahmot ja kehitettävät varusteet ja liuta erilaisia kykyjä sekä kerättäviä resursseja ovat lukuisista peleistä tuttua peruskauraa. God of Warista tekee ainutlaatuisen taianomainen skandimytologia ja tuore, koskettava tarina pelaajien jo ennestään rakastaman sankarin sandaaleis.., eikun saappaissa. Onnistuneesti uudistunut God of War on pakkohankinta suurten seikkailuiden ystäville.

-Jepe