Konetyömies-lehti perusteli vuonna 1907 ilmestymistään seuraavasti:

”Teollisessa toiminnassa keksitään vuosittain joko aivan uusia työkoneita, työkaluja ja työtapoja tai entistä ehommaksi parannellaan. Ja olletikin pienillä mailla on tässä suhteessa, jos mieli pysyä aikansa tasalla, paljon opittavaa suurista teollisuuskeskustoista...

Meidänkin maamme, jossa monessa suhteessa edellytykset teollisuudelle ovat suotuisat, vaan teknisen tiedon ja ammattiopin leveneminen kaipaa vielä paljon edistymistä, voi käyttää hyväkseen ulkomailla saavutettua kokemusta. Aniharva on kumminkin mieskohtaisesti tilaisuudessa perehtymään olojen teknilliseen kehitykseen ulkomailla ja harvat ovat nekin, jotka voivat käyttää ulkomaista kirjallisuutta hyväkseen...

Se suuressa määrin helpottaa meikäläisen konetyömiehen pyrkimystä laajentaa tietojaan ja kohoutua alallaan samalle, korkealle kannalle kuin ammattitaitoinen työtoverinsa ulkomailla.”

Yleistekninen lehti. Vuonna 1906 aloittanut Konetyömies ei nimestään huolimatta ollut ay-lehti, vaan yleistekninen. Kuva on vuonna 1908 ilmestyneen kolmannen vuosikerran kannesta. Kansalliskirjasto / Digitaaliset aineistot

Kirjoittajan hyllyssä on kauniisti sidottuna eräitä 1900-luvun Suomen Teollisuuslehden ja Konetyömiehen ensimmäisen vuosikymmenen lopun vuosikertoja.

Helsingissä ilmestyneen Suomen Teollisuuslehden vuosikerta 1909 on jo lehden kahdeskymmenesseitsemäs. Lehdellä oli tuolloin ammattisuuntautuneet osansa, ”metalliteollisuutta käsittelevä osasto” Seppo sekä Sähkö ja Voima, ”osasto sähköalaa ja voimakoneita varten”.

Suomen Teollisuuslehden vuoden 1909 sisällöstä voi poimia useita Amerikan teollisuutta ja rautatietekniikkaa käsitteleviä juttuja, otsikoita kuten ”Pari suuremmoista turpiinia” ja ”Sulfatisellulosateollisuus ja sen levittämät hajut” sekä selostukset Helsingin vesijohtoveden uudesta puhdistusmenettelystä, Hietalahden laivatokan uudesta telakasta kuvaliittein ja Panaman kanavasta.

Edelleen ajankohtainen lienee Kosteiden kellarien seinien sivelyseos. Ennätyksiä ovat maailman raskain veturi, suurimmat vesiputoukset ja suurin savupiippu.

Konepajateknisesti kiinnostava on esitelmä Pariisin vuoden 1900 maailmannäyttelyssä esitellystä, pikateräksestä, lastuavasta teräaineesta, jota käyttäen ”transmissionit saattoivat tehdä 250 kierrosta minuutissa entisen 90 sijasta”.

Seppo esittelee ”Edullisia työtapoja metalliteollisuudessa” sekä työstökoneita ja lastuamistekniikkaa. Sähkö ja Voima paneutuu Helsingin kaupungin sähkölaitokseen ja raitiovaunutekniikkaan, höyryturpiineihin ja sähkömoottoreihin.

Suomen teollisuuslehti vuonna 1910. Lehti esitteli teknistä osaamista myös maailmalta. Kansallisarkisto / Digitaaliset aineistot

Vuonna 1906 aloittanut Konetyömies ei nimestään huolimatta ollut ay-lehti, vaan yleistekninen, tosin vain muutaman vuoden elänyt konepajateollisuuden lehti. Se sisällöstä voi poimia runsaasti vetureihin liittyviä selostuksia.

Tahkoamiskoneita (hiomakoneita) esitellään paljon, samoin kipinälennätintä. Valaminenkin on kiinnostanut suurten potkureiden ja kirkonkellojen kaavausta (hiekkamuotin valmistusta) esittelevien artikkelien verran. Höyrykattiloita ja turbiinejakin käsitellään.

Ajankohtaisia aiheita ovat suomen kielen asema Teknillisessä Korkeakoulussa, rautatietöiden suhteeton kalleus sekä valokuvaaminen luonnollisissa väreissä.

Nykyaikaan peilattuna ammattimiehet ovat olleet asialla ja toimittaneet sekä julkaisseet korkeatasoisia ja tekniikkaa monipuolisesti käsitteleviä lehtiä.

Juttu julkaistu alun perin Tekniikan Historiassa 6/2016.