Suurten teknologiayritysten julkikuva on kääntynyt negatiiviseksi. Ehkä Piilaakson jättiläisten maineen rapautuminen on vain normaalia liikettä: valtavaa suosiota seuraa aina jonkinlainen alamäki. Mutta kyse voi olla muustakin.

Viimeisen vuoden aikana on tapahtunut hämmästyttävä mielipideilmaston muutos. Suurten teknologiayritysten julkikuva on kääntynyt negatiiviseksi. Palvelut, jotka ovat markkinoineet itseään ja jotka on pitkälti nähty positiivisina yhteyksien rakentajina, ovat muuttuneet yleisön silmissä manipulaatiokoneiksi.

Vuoden mittaan Yhdysvalloissa on julkaistu useita hyvin myyviä tietokirjoja, joiden keskeinen sanoma on, että suuret teknologiayritykset pyrkivät epärehellisin keinoin koukuttamaan käyttäjänsä ja luovat lisäksi epätervettä markkinaa, jossa kukaan ei pysty kilpailemaan Googlen, Facebookin, Applen ja Amazonin kanssa.

Kritiikkiä ja epäluuloa teknologiayritysten toimintaa kohtaan on ollut aina. Nyt äänessä ovat tahot, jotka ovat suhtautuneet suhteellisen positiivisesti Piilaakson yrityksiin: yhdysvaltalaiset liberaalit toimittajat ja tutkijat. ”Suuren teknologian eksistentiaalinen uhka”, ”Piilaakson nousu poliittiseksi voimatekijäksi ja sosiaaliseksi purkupalloksi” ovat esimerkkejä alaotsikoista kirjoille, jotka ovat tuoneet esiin digiyritysten negatiivista voimaa.

Oman mausteensa soppaan ovat tuoneet Donald Trumpin vaalikampanja ja Venäjän halu ja kyky käyttää teknologiayritysten tuotteita kampanjan yhteydessä. Hämmentyneet teknologiayritysten pomot ovat käyneet Yhdysvaltain kongressin edessä toteamassa, että yritysten johdolla ei ole ollut ymmärrystä siitä, että niiden tuotteita voidaan käyttää vihamielisen propagandan välineinä.

Ehkä Piilaakson jättiläisten maineen rapautuminen on vain normaalia liikettä: valtavaa suosiota seuraa aina jonkinlainen alamäki. Mutta kyse voi olla myös yleisemmästä digitalisaatio­krapulasta.

Bussikuskien korvaaminen itseään ajavilla autoilla on yksi asia, mutta kun digikehitys alkaa uhata juristien ja journalistien töitä, alkaa puntti tutista keskiluokassakin, jolla on välineitä ja foorumeita pelkojensa kertomiseen. Yhtä syyllistä suureen muutokseen on vaikea osoittaa, mutta suuret teknologiayhtiöt ovat ainakin näkyvä ja suurikokoinen maali.

Euroopassa erityisesti Saksa on ajanut suurten amerikkalaistoimijoiden liikkumatilaa rajoittavia lakialoitteita. Facebookin ja Twitterin kaltaisia toimijoita on velvoitettu poistamaan lainvastaista sisältöä palveluistaan suurten sakkojen uhalla.

Paitsi laittoman sisällön karsimisesta, tässä liikkeessä on kysymys myös amerikkalaisen vaikutusvallan rajoittamisesta. Samaa juurta on vaatimus paikallisen sisällön osuuden lisäämisestä Netflixissä.

Suurten teknologiayritysten täytyisi nyt vastata esitettyyn kritiikkiin. Läpinäkyvyys ei olisi hassumpi aloitus tällä tiellä. Toimintatapojen ja algoritmien avaaminen auttaisi. Tai se, että yritykset lähestyisivät käyttäjiään muutenkin kuin automatisoitujen ja anonyymien tekstinpätkien avulla silloin, kun käyttäjä tarvitsee apua.

Kirjoittaja on Yle Areenan palvelupäällikkö, joka on lopettanut kirjoittamisen Mikrobittiin kolme kertaa.