Psykoterapeuttibotti Eliza kehitettiin 1960-luvulla MIT-korkeakoulun tekoälylaboratoriossa. Sen tarkoituksena oli osoittaa ihmisen ja koneen välisen vuorovaikutuksen pinnallinen luonne. Eliza oli kaavamaisesti toimiva ohjelma, joka tunnisti keskustelukumppanin kirjoittamia avainsanoja ja muodosti vastaukset ennalta kirjoitettujen mallilauseiden pohjalta. Sillä ei ollut kykyä sijoittaa keskusteluja mihinkään laajempaan yhteyteen. Ohjelman kehittäjä Joseph Weizenbaum kuitenkin yllättyi siitä, että moni oli ilahtunut keskusteluistaan empaattiseksi kokemansa botin kanssa.