Windows-tabletit, läppärit ja niiden välimuodot eli hybridit voivat olla sisuskaluiltaan hyvin samanlaisia. Millä perusteella tällainen laite sitten pitää valita?

Läppärin ja tabletin ero tuntuu selvältä, niitähän käytetään hyvin eri tavoilla. Läppärissä on näppäimistö ja tasohiiri, tablettia ohjataan kosketusnäytöllä.

Tabletit ovat myös läppäreitä ohuempia ja kevyempiä, vaikka ne olisi varustettu erillisellä näppäimistötelakalla, joten paljon reissaavalle ja vähemmän kirjoittavalle tabletti sopii läppäriä paremmin. Läppäreissä on parempi näppäimistö, mutta ne eivät kulje yhtä sutjakasti laukussa.

Mikrobitti testasi eri laitetyyppejä ja niiden ominaisuuksia helmikuun numerossa 2/2016. Osa laitteista on tämän jälkeen voinut päivittyä.

Useita laitetyyppejä

Monenkirjavat hybridit ovat sekoittaneet selkeältä kuulostavaa kahtiajakoa.

Windows 8:n vanavedessä markkinoille ilmaantuneet hybridit pyrkivät täyttämään aukkoa tablettien ja läppärien välillä, ja niiksi lasketaan kosketusnäytöllä varustetut kannettavat, joiden näyttöjä voi käännellä tablettimaisempiin käyttötarkoituksiin, sekä tabletit, joihin on kytkettävissä näppäimistötelakka.

Vielä kun Windows-tableteissa, -läppäreissä ja -hybrideissä käytetään käytännössä identtistä rautaa, ei ole ihme, että laitetyyppien rajat hämärtyvät.

Käyttäjän kannalta kiinnostavia eroja löytyy silti: tableteissa rautaa ei useimmiten voi päivittää ollenkaan, läppäriin pystyy yleensä päivittämään ainakin keskusmuistin ja massamuistin.

Lopulta rauta määrittääkin laitetyypin. Jos komponentit ovat paksussa näppäimistöosassa ja näyttö on vain ohut lärpäke, kyseessä on perimmiltään sylimikro. Jos toiminnallisuus on upotettu näyttöön eikä näppäimistöön, kyseessä on tabletti.

Mikä sopii sinun käyttöösi?

Mikrobitin tietojen mukaan noin joka kolmas Suomessa myyty Windows-tabletti on Microsoftin Surface, ja esimerkiksi Verkkokauppa.comin myydyimmät Windows Pro -tabletit olivat helmikuun puolivälissä kaikki Surfaceja.

Moneen tarpeeseen Surfacen kaltainen Windows-tabletti on läppäriä järkevämpi ostos, sillä suorituskyvyssä ja akkukestossa erot samanhintaisiin läppäreihin eivät ole merkittäviä, mutta tabletit ovat ohuempia ja kevyempiä.

Kaikissa käyttötarkoituksissa näppäimistö ei ole niin tärkeä, että sen takia kannattaisi tuplata laitteen paksuus ja lihottaa konetta muutamalla sadalla grammalla.

Kosketusnäytölliset ohutläppärit pyrkivät yhdistämään parhaat puolet molemmista laitetyypeistä.

Todellisuudessa ohutläppärit ovat suurempia kompromisseja miltä kuulostavat. Ohuuden ja keveyden eteen on jouduttu uhraamaan sylimikrojen parhaat puolet ilman, että tablettien edut ovat realisoituvat täysimääräisesti.

Ohutrunkoisissa koneissa näppäinten liikeradat jäävät pieniksi, mikä heikentää näppäimistön kirjoitustuntumaa eli läppäreiden suurinta myyntivalttia.

Lisäksi ohuen rungon rajoittama jäähdytyskapasiteetti on lähes yhtä heikko kuin tableteissakin. Eroa ei voi ohittaa olankohautuksella, sillä jäähdytyskapasiteetti vaikuttaa suoraan suorituskykyyn.

Lisää lämpöä koppaan

Pulskemman läppärin etuna on mahdollisuus käyttää tehokkaampaa jäähdytysratkaisua ja sitä myöten suorituskykyisempiä komponentteja.

Tablettiin ei voi ahtaa tehosuoritinta saati erillisnäytönohjainta. Ongelmaksi muodostuisi suorituskyvyn ja virta-ahneuden sivutuote, lämmöntuotto.

Tehokkaalla pc-raudalla varustettu tabletti muuttuisi taskunlämmittäjäksi ainakin niiksi hetkiksi, kun akussa on vielä varausta jäljellä. Parin sentin paksuiseen läppäriin on huomattavasti helpompi ahtaa lämpöputkia, jäähdytyssiilejä ja tuulettimia sekä tehoraudan tarvitsema järeämpi akku.

Suorituskykyä vain ajoittain vaativassa kevyessä käytössä tabletit ja ohutläppärit ovat samalla viivalla kuin vastaavalla raudalla varustetut läppärit. Pidempikestoisessa rasituksessa ohutlaitteet joutuvat kuristamaan suorittimen tehoja kovan lämmöntuoton takia.

Tehojen suitsiminen tuntuu pelatessa tai muita tehoja vaativia askareita harrastaessa. Peli voi pyöriä sulavasti ensimmäiset viisi minuuttia mutta muuttuu sen jälkeen pelikelvottomaksi pätkimisen takia.

Paremmalla jäähdytyksellä varustetussa koneessa suorittimen ja näytönohjaimen kellotaajuutta ei tarvitse suitsia yhtä paljon, mikä näkyy käyttäjälle laitteiston sulavampana toimintana, vaikka rauta olisikin teknisten tietojen perusteella identtistä tai jopa ”hitaampaa”.

Tämä näkyy erinomaisesti testikolmikossa, jossa nopeimmalla suorittimella varustettu kosketusnäyttökone onkin todellisuudessa joukon hitain ja vaatimattomimmalla suorittimella varustettu laite kolmikon suorituskykyisin.

Koko testi kattavine vertailuineen ja taulukoineen julkaistu alun perin Mikrobitin helmikuun numerossa 2/2016.

Lue testilaitteista: Microsoft Surface Pro 4 – ohut, kevyt ja akkukestoinen, Lenovo ThinkPad Yoga 260 – onnistunut hybridi, Dell XPS 13 – tyylikäs ultrabook.