Tetriksen tuominen Neuvostoliitosta länteen vaati salaisia tapaamisia ja moukan tuuria.

Moskovan tiedeakatemian laskentakeskus oli Neuvostoliiton tiedemaailman ylpeys. Sen tietokoneilla laskettiin niin satelliittien lentoratoja kuin sosialistisen taloustieteen malleja. Nuori insinööri Aleksei Pažitnov pyöritti laitoksella omaa salaista projektia: hän koodasi viihdettä akatemian harmaaseen arkeen.

Pažitnov rakasti pentomino-peliä, jossa asetellaan muovisia palikoita rasiaan. Sen innoittamana hänenkin pelissään sovitettiin palikoita paikalleen. Neliosaista palikkaa kutsutaan matematiikassa tetrominoksi, ja peli sai sen mukaan nimekseen Tetris.

Pelin ensimmäinen versio oli mustavalkoinen, eikä siinä ollut ääntä. Rakentamisen ja tuhoamisen kierre oli kuitenkin niin koukuttava, että pian koko keskus pelasi Tetristä.

Kun Pažitnov sai vuonna 1986 valmiiksi kotikoneilla toimivan värillisen version, peli karkasi akatemian ulkopuolelle.

Sosialismi toimi Neuvostoliitossa ainakin ohjelmistojen suhteen: Tetristä kopioitiin vapaasti levykkeeltä levykkeelle. Se levisi nopeasti halki maan ja muihinkin itäblokin maihin, kunnes kylmän sodan rintamalinjat tulivat vastaan.

Rautaesiripun rako oli Unkarissa, mistä vietiin ohjelmistoja länsimaihin. Brittiläinen yrittäjä Robert Stein näki liikematkalla Unkarissa toimistokoneen ruudulla Tetriksen. Hän innostui siitä niin, että halusi viedä sen kotimaahansa.

Stein sai käsiinsä laskentakeskuksen osoitteen. Siellä ei oltu kiinnostuneita: keskuksen alaa oli rakettitiede ja avaruustekniikka, eikä pelien myyminen. Steinin yritys Andromeda Software sai solmittua vapaamuotoisen sopimuksen faksailemalla suoraan Pažitnoville.

Steinin käsissä Tetriksen lisenssi alkoi levitä länteen. Hän myi sen Mirrorsoftille, joka oli suuri brittiläinen ohjelmistotalo. Sieltä lisenssi myytiin edelleen eri pelitaloille, kuten amerikkalaiset Spectrum Holobyte ja Atari sekä japanilainen Bullet Proof Software. Markkinoille putkahti monta kilpailevaa pc- ja konsoliversiota.

Vuonna 1988 Gorbatšov oli juuri noussut valtaan, ja Neuvostoliitto avasi suhteitaan lännen suuntaan. Venäjä oli lännen mielessä hieman pelottava mutta myös kiehtova, joten Tetristä myytiin yltiövenäläisenä. Punaisen laatikon kannessa loisti Kreml, ja nimi oli kirjoitettu kyrillisin kirjaimin.

Megahitti. Game Boyn versiota Tetriksestä on myyty yli 35 miljoonaa kappaletta. Kuva: William Warby CC BY 2.0

Pelistä tuli hitti myös lännessä, ja rahaa satoi kaikkien laareihin – paitsi Moskovaan. Peli oli Neuvostoliiton kansan omaisuutta, ja sen oikeuksia valvoi tietotekniikan viennistä vastaava valtionyhtiö Elorg. Siellä huomattiin, että Andromeda Software oli jättänyt lisenssimaksut rästiin.

Keväällä 1989 Nintendo aikoi julkaista Game Boyn, yhtiön ensimmäisen käsikonsolin. Graafisesti yksinkertainen ja nopeasti pelattava Tetris sopi uuden konsolin lippulaivapeliksi. Julkaisuun tarvittiin kuitenkin pelin käsikonsolioikeudet, joita ei ollut vielä kenelläkään.

Hollantilainen Henk Rogers oli hankkinut Tetriksen kotikonsolioikeudet Japaniin. Hän sai toimia Nintendon Neuvostoliiton lähettiläänä. Rogers otti aluksi yhteyttä Steiniin tietämättä, että Stein oli valmiiksi pahoissa veloissa Elorgin suuntaan.

Stein vitkutteli kuukaudesta toiseen, ja Rogers päätti lopulta lähteä itsekseen Moskovaan. Hän oli suruton tyyppi, jolla ei ollut liikematkustajan viisumia, varattua neuvotteluaikaa tai edes Elorgin osoitetta. Rogers uskoi, että oikean oven saa kyllä selville hotellin respasta.

Rogers ei tiennyt, että Stein oli samaan aikaan matkalla Elorgin puheille. Kumpikaan ei tiennyt, että Mirrorsoft oli lähettänyt oman edustajan Kevin Maxwellin neuvottelemaan oikeuksista Steinin ohi. Venäläiset huomasivat asian laidan ja varmistivat, että kaikki kolme pysyivät erossa toisistaan.

Rogers joutui tilanteeseen, joka muistutti enemmän KGB:n kuulustelua kuin liikeneuvottelua. Elorg ilmoitti, että he olivat lisensoineet Steinille vain tietokoneoikeudet – konsoleista ei ollut puhetta. Rogersin ylpeänä esittelemä Tetriksen konsoliversio olikin siis Elorgin mielestä luvaton piraatti.

Seuraavaksi hiillostettavaksi pääsi Stein, jota Elorg uhkasi miljoonasakoilla rästeistä ja sopimusrikkomuksesta. Maxwell puolestaan oli tilanteesta täysin pihalla. Hän möläytti, ettei Mirrorsoft ollut myynyt Tetriksen oikeuksia kenellekään – mikä ei pitänyt ollenkaan paikkaansa. Venäläiset pitivät Maxwellia kapitalistisen riistäjän perikuvana.

Rogers onnistui vierailunsa aikana ystävystymään Pažitnovin kanssa. Elorgilla katsottiin, että Rogers oli kolmesta kilpailijasta ainoa rehellinen tyyppi, ja hänelle myytiin käsikonsolioikeudet. Stein sai tyytyä palaamaan kotiin pc-oikeuksien kanssa, ja Maxwell jäi nuolemaan näppejään.

Huipputekniikkaa. Alkuperäinen peli pyöri neuvostovalmisteisessa Elektronika 60 -päätteessä.

Kotikonsolien oikeudet olivat yhä ilmassa. Nintendon Yhdysvaltojen siipi lähetti nopeasti johtoportaansa Moskovaan. Vain yksi ulkopuolinen tunsi matkan todellisen syyn – muille kerrottiin reissun suuntautuvan Japaniin. Nintendo tarjosi Tetriksen oikeuksista yli 30 kertaa sen, mitä Stein oli aikanaan luvannut.

Kauppa osoittautui edulliseksi. Tetris teki Game Boystä hitin, minkä lisäksi Nintendo pääsi näpäyttämään vanhaa kilpailijaansa Ataria. Atari oli ehtinyt valmistamaan puoli miljoonaa Tetris-moduulia Steinin lisenssillä, joka ei pätenytkään konsoleihin. Yhtiöt päätyivät oikeuteen, jossa tuomari totesi nopeasti Nintendon olevan oikeassa.

Atarin pelimoduulit määrättiin tuhottavaksi, ja niistä on tullut arvokkaita keräilyharvinaisuuksia. Vielä harvinaisempi on Segan valmistama Mega Drive -versio, jonka yhtiö veti oma-aloitteisesti pois Atarin kohtaloa peläten. Maailmalla arvioidaan olevan alle kymmenen kappaletta Mega Driven Tetriksiä.

Pažitnov sai pelistään kunniaa, muttei aluksi kultaa. Hänelle kuului tiedeakatemian normaali palkka. Neuvostoliiton rakoillessa Rogers auttoi Pažitnovia muuttamaan perheineen Yhdysvaltoihin, missä Pažitnovista kehkeytyi kapitalisti. Kaksikon perustama Tetris-yhtiö omistaa nykyään pelin tavaramerkin, ja valvoo sen käyttöä rautaisin ottein.

Kilpapelaamista, totta kai

Tetristä pelataan kilpaa sekä EM- että MM-tasolla. Alla olevalla videolla suomalainen Jani Herlevi selvittää villahanska kädessä (!) tiensä vuoden 2015 MM-turnauksen kärkikahdeksikkoon.

Tällä videolla Herlevi puolestaan näyttää taitojaan pal-version huipputasoilla, joissa peruspelaajalla ei olisi mitään mahdollisuuksia.

Klassinen korvamato

Game Boyn Tetris muistetaan korvaan pesiytyvästä musiikista. Pelin kappaleista tunnetuin on venäläinen kansanlaulu Korobeiniki, joka tunnetaan meillä nimellä Kulkukauppias. Sanat kertovat matkustajasta, joka kaupustelee rihkamaa kylästä toiseen.

Melodia tunnetaan länsimaissa yksinkertaisesti Tetris-lauluna. Se ei ollut mukana Pažitnovin alkuperäisessä pelissä, vaan sovituksen teki japanilainen Hirokazu Tanaka. Pažitnovin mielestä kappaleen kliseinen Venäjä-henkisyys on lähinnä noloa.

Kappaleesta on tehty monta cover-versiota. Parhaiten näistä on menestynyt musikaalisäveltäjä Andrew Lloyd Webberin sovittama tanssi-remix, joka päätyi brittilistan kuudenneksi. Lloyd Webberkin nolosteli hieman, ja käytti salanimeä Doctor Spin.