Mikrobitin toimittaja Kaj Laaksonen päätti keksiä käyttöä kaapin perältä löytyneille vanhoille Amiga-peleille ja korpuille. Nuoruuden työjuhta oli jo manan majoilla, mutta onneksi toimivia retrokoneita pyörii edelleen markkinoilla.

Lopulta sopiva kone, Amiga 500 Plus -malli, löytyi Jyväskylästä. Siitä värkättiin kelpo pelikone, jossa on mukana myös vähän uudempaa tekniikkaa.

Vanhan koneen käyttöönotosta on kerrottu Laaksosen blogissa useamman jutun verran. Joulukuun Mikrobitissä julkaistiin projektin tiimoilta myös koostejuttu.

Yksi asia, joka vanhan koneen muuntamisessa ottaa päähän isoimmin, on jatkuva diskettien vaihto - nyt tosin emuloituna.

Käytännössä Amiga huijataan luulemaan muistitikulla olevia tiedostoja korppuasemiksi, jolloin pelejä ja muita softia voi ajaa astetta modernimmin. Korppuaseman korvaajan nimi on Gotek. HxC-tilassa virtuaalisille diskettiasemille ladattavat adf-tiedostot valitaan ruudulta, minkä jälkeen haluttu asema valitaan Gotekin napeilla ja bootataan kone, jolloin Amiga käynnistyy halutulla softalla.

Latauksen hitauden vielä kestää, vaikka tavara tulee korpun sijaan muistitikulta niin kauan kun ladattavia levyjä on vain yksi tai kaksi. Projektiin valittu Gotek-diskettiemulaattori oli hyvä valinta sikäli, että se on edullinen ja suhteellisen helppo asentaa. Sen rajoitukset tulevat kuitenkin nopeasti vastaan, kun softa on levitetty useammalle levylle.

Pahimpia ovat Sierran ja varsinkin Lucasartsin myöhemmät seikkailupelit, kuten vaikkapa legendaariset Indiana Jonesit. Niissä levyjä voi olla toistakymmentä.

Hermo menee, kun jokaista levyn vaihtoa varten pitää vaihtaa diskettiä, vaikkakin vain virtuaalista. Aikoinaan levyrumban kesti, kun ei ollut vaihtoehtoja, mutta nyt se nyppii. Gotekille on toki myös vaihtoehtoja, joista Laaksonen kertoo lisää.

Lue myös: