Imax on vähän kuin Fight Club. Siitä ei saa puhua muuten kuin epämääräisesti, eikä ainakaan täsmällisin termein tai numeroilla ilmaistavin speksein.

Se on hienompaa ja parempaa kuin muut elokuvateatterit. Syyksi riittää mainosmateriaalin perusteella muun muassa se, että Imax-materiaali kuvataan “korkearesoluutioisilla kameroilla, joita parhaat elokuvantekijät käyttävät.” Tai että kuva ja ääni ovat huipussaan koska käytössä on “Imaxin dmr-prosessi”. Tai että Imaxin “ainutlaatuiset projektorit heijastavat tarkkaa ja huippukirkasta kuvaa kannaalle” ja “Imaxin äänijärjestelmä tuottaa kirkkaan ja autenttisen äänen”. Ai niin, myös “Imaxin suunnitelema erityinen teatteriympäristö vie elokuvayleisön keskelle toimintaa.”

En tiedä teistä, mutta minä olen sen verran kyyniseksi kasvanut, että tuollainen teksti herättää lähinnä epäluottamusta ja skeptisyyttä, kun sen pikemminkin pitäisi innostaa.

Sitkeistä ja toistuvista uteluista huolimatta Finnkinon kehitysjohtaja Janne Uusi-Kölli vaikeni kuin muuri aina kun yritimme udella speksejä, vaikka mies muuten oli ilahduttavan innoissaan uudesta teatterista, vaikka urakka oli ilmeisesti ollut varsinkin loppumetreillä hyvinkin tiukka.

Joka tapauksessa Imax haluaa ihmisten keskittyvän sisältöön eikä tekniikkaan. Itiksen Imax on siitä erikoinen tapaus Finnkinon historiassa, että koko teatteri saapui ikään kuin valmiina pakettina. Normaalisti Finnkino suunnittelee teatterinsa alusta loppuun asti itse. Tällä kertaa suunnittelusta, toteutuksesta ja kalustosta vastasi Vancouverista tullut Imaxin miehistö, joiden seuraava etappi vähemmän yllättäen oli jonnekin päin Kiinaa rakennettava teatteri.

Sen verran spekseistä kuitenkin saatiin kuulla, että projektorin resoluutio on 4k, 3d on toteutettu passiivisilla polarisaatiolaseilla ja että äänijärjestelmä ei ole Dolby Atmos, kuten uusissa teattereissa nykyään muuten olisi. Äänikanavia on kaksitoista ja vaikka se ei olekaan Atmos, on osa kaiuttimista silti katossa. Subbareista kasattu torni on perforoidun, eli rei’itetyn valkokankaan takana.

Imaxin valkokangas on jyrkästi kaareva, mutta ei sentään kumoa painovoimaa. Valkokankaan alla oleva lattia on oikeasti suora, vaikka se optisen harhan takia näyttää kaarevalta. Imaxin erikoinen 1.9:1 -kuvasuhde on aika lailla kapeampi ja korkeampi kuin teattereissa normaalisti. Pinta-alaltaan se lienee Suomen suurin valkokangas. Osku Kannisto

Valkokangas on siitä erikoinen, että se ui vastavirtaan. Vuosikymmeniä jatkunut trendi on ollut tehdä valkokankaista jatkuvasti matalampia leveämpiä. Neliskanttisesta kankaasta mentiin järjestyksessä 4:3, 16:9 ja 21:9 ja välissä oli vieläkin radikaalimpia kolmen vierekkäisen valkokankaan virityksiä.

Itiksen Imaxissa kuvasuhde on 1.9:1, mutta suhteellisen jyrkän kaarevuutensa takia se näyttää paljon korkeammalta ja kapeammalta. Osittain se johtuu myös siitä, että katsomo on huomattavasti tavallista jyrkempi niin että takarivilläkin istutaan hämmentävän lähellä kangasta. Seurauksena on myös sellainen optinen harha, että lattia näyttää nousevan kaarevasti ylös keskeltä. Oikeasti vain kangas on kaareva.

Oma, ei niin pieni ongelma oli sekin, että toista tuhatta kiloa painava, muutaman kuutiometrin kokoinen projektori piti roudata kokonaisena jyrkän salin aivan lähes korkeimmassa kohdassa olevaan konehuoneeseen. Tavallinen tapa on tuoda projektori osissa ja kasata paikan päällä, mutta koska nyt kaikki tulee valmiina Kanadasta, piti myös projektori hoitaa inessiiviin kokonaisena.

Koska speksejä ei kerrottu, piti luottaa omiin vaistoihin. Sellainen varoitus heti alkuun, että paikan päällä katsottiin vain demoja, joiden ainoa tarkoitus on tehdä vaikutus, eli niissä kaikkea liioitellaan.

Pidimme sen mielessä, mutta vaikutuimme silti. Aivan ensimmäinen ja oikeastaan suurin huomio oli se, miten musta on todella mustaa. Nykyään oled-ruutujen aikana se ei ole enää tavatonta, mutta samalla elokuvateattereissa normaalisti aika harmahtava kuva on alkanut jurppimaan enemmän.

Imaxissa ei jurppinut. Laserista valonsa saava tykki tuotti todella jyrkkiä kontrasteja ja ero esimerkiksi Scapeen on aikamoinen.

Toinen havainto oli syvä kolmiulotteisuus. Se rakentui kolmesta osasta. Ensimmäisenä on valkokankaan kaarevuus, mikä paitsi lisää syvyysvaikutelmaa, myös kokoaa valon hyvin. Toisaalta voin kuvitella miten ikävää sitä on katsoa eturivin laidasta. Meidän kuvaaja istui aivan takakulmassa ja sanoi kuvan vääristyvän aika pahasti myös sieltä katsoessa.

Toinen osa syvyysvaikutelmaa ovat tavallista paremmat 3d-lasit. Elokuvien 3d oli pitkään meikäläiselle pelkkä ärsyke, koska silmäni ovat niin eri paria, että 3d näkyi lähinnä limittäisinä varjokuvina niin kauan kun käytössä oli lcd-sulkimiin perustuva 3d-tekniikka.

Tennispalatsin Scapessa on käytössä polarisaatiolasit, jotka ovat iso parannus. Polarisaatiota käytetään myös Imaxissa, mutta täysin passiivisina laseina. Niiden suurin etu on kuitenkin paljon tavallisia 3d-laseja suuremmat linssit, jotka eivät heijasta projektorilta tulevaa hajavaloa silmiin, kuten Scapessa.

Imaxissa on käytössä polarisaatiolasit, joissa on tavallisia 3d-laseja suuremmat ja paremmin näkökentän peittävät linssit. Polarisaatiotekniikka sopii niillekin, jotka eivät yleensä kärsi katsoa 3d:tä. Passiivilasit saa näytöksen jälkeen ottaa mukaansa tuliaisiksi. Osku Kannisto

Kolmas osa syvyysvaikutelmaa tulee valkokankaan hopeanvärisestä pinnasta, jonka ansiosta kuvan kirkkaus ei putoa niin pahasti kuin 3d:ssä yleensä. Parhaimmillaan päälle käyvät esineet, kuten demopätkässä Harrier-hävittäjät tuntuvat tulevan kosketusetäisyydelle. Paljon hienovaraisempikin 3d:n käyttö lisäsi ulottuvuutta, eikä laseja tehnyt kertaakaan mieli ottaa pois päästä.

Itiksen Imaxin rajua äänenvoimakkuutta on ehditty jo jonkin verran kritisoimaan. Satun olemaan hyvinkin herkkä koville äänille, kun nuorempana avokypärä päässä liikaa prätkää ajellessa ja Marshallien edessä keikoilla viihtyneenä olen saanut aiheutettua itselleni kuulovaurion ja tinnituksen. Pyrin olemaan todella tarkka siitä, etten aiheuta enää enempää vaurioita, koska ennen pitkää kävisi niin, etten kuule enää puhetta.

Siitä huolimatta Imaxin äänenvoimakkuus ei ainakaan demoissa ylittänyt kipurajaa. Matalat äänet tärisyttivät kyllä oikeasti penkkejä, mutta sellaisia kovia piikkejä ei tullut, jotka pistäisivät korvaan. Varmuuden vuoksi saattaisin silti ottaa Imaxiin mukaan korvatulpat.

Kaksi kaappia. Vaikka Bitin Osku ei ole höyhensarjaa jäi Osku silti heiveröiseksi Itiksen Imaxin laserprojektorin vieressä. Sääliksi käy niitä roudareita, jotka joutuivat kiikuttamaan projektorin kokonaisena teatterin korkeimmassa kohdassa olevaan konehuoneeseen. Imax vaatii että kaikki tuodaan valmiina, eikä koota paikalla kuten normaalisti. Osku Kannisto

Vaikka Imax on kiistatta elokuvateatterin eliittiä, niin yksi asia sieltäkin puuttuu. Telkkareissa HDR on ollut jo jonkin aikaa kova juttu, mutta elokuvateattereissa sitä ei nähdä pitkään aikaan edes Imaxissa.

Tykin ja kankaan yhtälö on HDR:n kannalta tosi paha. Ensin valo kulkee laserilta paneelien läpi, mikä jo yksinään tekee sen, ettei vierekkäisiä pikseleitä saa mitenkään täysin kirkkaiksi ja pimeiksi, mitä kunnollinen HDR vaatisi. Imaxin laser-projektorin luulisi pystyvät todella tarkkaan valon rajaamiseen, mutta isossa salissa kyse on myös isoista etäisyyksistä.

Itiksesssä käytössä ollut 4k-tykki pystyi laadukkaan optiikan takia näyttämään pikselit hämmästyttävän tarkasti, mutta HDR:ssä se ei auta tarpeeksi. HDR sillä laadulla mitä elokuvastudiot siltä edellyttävät vaatisi projektorin hylkäämistä ja valkokankaan korvaamista oled- tai lcd-paneelien matriisilla.

HDR:n laajempi väriavaruus sen sijaan olisi helppo nakki jo nyt. Imaxissa on käytössä tavallista selvästi laajempi väriavaruus ja vaikka numeroista ei puhutakaan, niin käytännössä lienee kyse 12-bittisestä väriavaruudesta, kun tv-puolella käytössä on muualla kuin hdr-sisällössä edelleen 8-bittiset värit.

Samsung on ollut etukenossa kehittämässä teattereiden matriisinäyttöjä ja ensimmäinen matriisiin perustuva sali avataan kohtapuolin Sveitsissä. Finnkino on tutustunut tekniikkaan, mutta kehitysjohtaja Janne Uusi-Köllin mukaan kyse on niin kalliista tekniikasta, että menee vielä vuosia ennen kuin sellainen on millään tapaa kustannustehokasta Suomessa. Kokonaan toinen juttu on miten se edes sopisi Imaxin konseptiin.

Tätä ennen olen käynyt Lontoon kahdessa eri Imax teatterissa, toinen iso Odeon BFI Waterloon aseman vieressä ja toinen vähän pienempi Lontoon tiedemuseossa. Itiksen Imax ei hävennyt kummankaan rinnalla ja saattaa hyvin olla, että siellä on uudempaa tekniikkaa kuin kummassakaan. Imax kun on jo parikymmentä vuotta vanha juttu, joten eri aikoina rakennetut Imax-teatterit saattavat olla hyvinkin erilaisia tekniikaltaan.

Jätetään lopullinen arvio kuitenkin siihen, että on ehditty näkemään oikeita elokuvia.