Sosiaaliset mediat ovat alituisessa muutoksessa. Kaikkea maan ja taivaan väliltä tasapuolisesti inhoava toimittajamme Aleksi Vähimaa kertoo totuuden siitä, mikä on verkon kuumin kohtaamispaikka juuri nyt.

1. Facebook

Facebookiin liityttiin tyypillisesti vuosien 2008-2012 tienoilla, koska kaikki muutkin alkoivat tuolloin olla siellä. Palvelu osoittautui yllättävän käteväksi tavaksi pysyä kärryillä kaverien elämäntapahtumista ja kiinnostuksen kohteista. Keskusteluketjuissa jauhettiin samoja löysiä juttuja kuin kasvokkainkin tavatessa.

Pikkuhiljaa kaikki alkoi mennä pieleen. Ensin kaverilistalle ilmaantui vanhoja koulukavereita, joiden kanssa ei ollut välttämättä edes kouluaikoina jutellut paria sanaa enempää. Sitten tulivat vanhemmat, isovanhemmat ja muut sukulaiset, työkaverit ja yhteistyökumppanit – ja pomot. Lopuksi monilla jo useisiin satoihin ihmisiin pöhöttynyt kaverilista täydentyi vielä lasten päiväkoti- ja koulukaverien vanhemmilla.

Yllätys yllätys: kun aktiivinen yleisö on tällainen, kukaan ei enää oikeastaan halua tai uskalla sanoa Facebookissa yhtään mitään. Jos sanoo rehellisesti mielipiteen, joku pahoittaa siitä kuitenkin mielensä. Jos postaa lomakuvan, työttömäksi jäänyt puolituttu vakavasti sairas yksinhuoltaja kommentoi siihen, että olisipa ihanaa jos meilläkin olisi varaa ihan Las Palmasiin saakka lähteä. Sen jälkeen pomo kyselee samassa ketjussa kautta rantain siitä kesken jääneestä projektista, jonka piti olla valmis ennen joulua.

Useimpien käyttäjien Facebook-syötteen sisältö koostuu nykyisin pääasiassa jo 10 000 kertaa aiemmin nähdyistä hulvattomista kissavideoista, myynti-ilmoituksista sekä kaverien tai mahdollisesti näiden selaimiin tarttuneiden haittaohjelmien jakamista käsittämättömistä roskalinkeistä. Henkilökohtaista sisältöä kuten kuulumisia tai edes isoja elämäntapahtumia ei enää jaa juuri kukaan. Silti Facebookia on pakko seurata, koska kaikkiin juhliin ja tapahtumiin kutsutaan sen kautta.

Tätä se on. Tyypillinen Facebook-postaus vuodelta 2019. Reilun sadan vuoden ikäinen vitsi upottettuna kissakuvaan. Bonukset tekstin liki lukukelvottomaksi tehneestä jpeg-pakkauksesta.

2. Instagram

Instagram on Facebookin manttelinperijä siinä mielessä, että siellä ihmiset jakavat elämäntapahtumiaan – tai tarkemmin ottaen kuvia niistä. Koska Instagram on häpeilemättömän pintakiillon läpitunkema maailma, nämä tapahtumat tosin näyttäytyvät äärimmäisen tarkasti rajatun, sensuroidun, säädetyn ja filtteröidyn linssin lävitse.

Instagramin perusteella elämä on etupäässä kauniita ruoka-annoksia, huikaisevia lomamaisemia ja auringonlaskuja, oudoista kulmista muikisteltuja selfieitä ja belfieitä, "kiintoisia uusia näkökulmia" kotikaupungin arkkitehtuuriin, erikoisesti halkeilleita seiniä, aina hymyileviä, harrastavia ja liikkuvia lapsia ja muutama Facebookista yli jäänyt kissa.

Koska Instagramin keskusteluominaisuudet ovat surkeat, mitään järkevää ajatustenvaihtoa ei kuvien oheen synny senkään vertaa kuin Facebookissa. Keskustelussa suurimmassa äänessä ovatkin seuraajien toivossa muiden kuvia kaiket päivät kehuvat "Sosiaalisen median vaikuttajat" ja mainosbotit.

Loistavasti kohdennettu mainos. Instagram-käyttäjät taatusti tarvitsevat tätä sovellusta.

3. Twitter

Twitter on koko historiansa ajan ollut "viestintä- ja keskustelualusta", joka on merkkimäärärajoituksillaan ja vihamielisen huonolla käyttöliittymällään tehnyt kaikesta järjellisestä keskustelusta tyystin mahdotonta. Keskiverron Twitter-käyttäjän aivot ovat palvelun käytön myötä niin rikki, että hän ei näe mitään ongelmaa oman pitkän tekstinsä postaamisena 96 erillisenä twiittinä, joiden lukemisen ilo on hyvin verrattavissa siihen että tunkisi kokonaisia merisiilejä varpaankynsiensä alle. Myös Twitterin "keskusteluketjun" kutsuminen ketjuksi on hieman sama kuin kutsuisi biojäteastian sisältöä seitsemän ruokalajin illalliseksi.

Mikäli Twitterin käyttöön vaadittavan aivovaurion on pitkällisellä harjoittelulla onnistunut hankkimaan, palkitsee palvelu toki ruhtinaallisesti isojen sosiaalimedioiden ylivoimaisesti huonoimmalla keskustelukulttuurilla. Twitter saa jostakin syystä ihmiset käyttäytymään kuin lauma posttraumaattisesta stressistä kärsiviä mölyapinoita, jotka huutavat, pilkkaavat ja syyttelevät ensin toisiaan, sitten loukkaantuvat ja blokkaavat erimieliset.

4. YouTube

Televisio-ohjelmien kuten uutisten ja dokumenttien tylsintä antia ovat aina olleet puhuvat päät. Siksi onkin loogista, että YouTuben suosituinta sisältöä ovat toinen toistaan tyhjänpäiväisemmistä aiheista loputtomiin suoraan kameralle lätisevät ihmiset. YouTubeen ladataan joka minuutti enemmän puhuva pää -materiaalia kuin ihminen ehtii elinaikanaan katsoa. Ja olisi aika surkea elinikä, jos joku yrittäisi.

5. LinkedIn

Täällä pöhisee! LinkedIn on arkitodellisuudesta täysin irrallaan oleva mikrokosmos, jossa kaikkea suoraan työhön tai liiketoimintaan liittymätöntä kuten esimerkiksi perheitä, ystäviä, lomia, sairauksia, uupumusta tai pahaa mieltä ei yksinkertaisesti ole olemassa.

LinkedInissä kaikki – myös se viimeiset kuusi vuotta "uusia haasteita etsimässä ollut" 61-vuotias metsuri Kajaanista – ovat timanttisia moniala-ammattilaisia, joiden osaaminen on viilattu ja päivitetty huippuunsa. LinkedInin käyttäjät ovat positiivisia, motivoituneita ja uskomattoman aikaansaapia, ja käyttävät 26 tuntia vuorokaudessa itsensä kehittämiseen, verkostoitumiseen ja toistensa uskomattomien Excel-makrotaitojen kehumiseen.

Tässä LinkedInin postauksessa yhdistyvät loistavasti itse LinkedInin (bisneksen kasvuun yhdistetty lattea vertaus äyriäisen kasvusta) ja YouTuben (puhuva pää -video) parhaat puolet.

6. Snapchat

Nuoriso tekee täällä ilmeisesti jotain. En ymmärrä mitä tai miksi tällainen on olemassa.