Käytän pöytäkonettani päivittäin työntekoon ja jonkin verran myös viihteeseen. Arviolta 95 prosenttia tästä käytöstä sujuisi hyvin pienimpään mahdolliseen mini-itx-koteloon pakatulla pc:llä, tai vieläkin pienempään Intel NUC -runkoon pakatulla koneella.

Moderni tehosuoritin jäähdytyksineen mahtuu yllättävän pieneen tilaan, ja myös pikkuruisten m.2-massamuistien kapasiteetit huitelevat jo useissa teratavuissa. Oheislaiteväylät ja verkkoyhteydet ovat niin nopeita, ettei mikään syy enää vaadi suurten tiedostokirjastojen säilömistä pc:n sisäisillä kiintolevyillä.

Pelaaminen pitää pc:n kookkaana

Puhtaan perinteiden kunnioituksen ohella ainoa asia, joka edelleen pitää vuodesta 1995 lähtien komponentteja vaihtamalla elämäänsä jatkaneen pöytäkoneeni edelleen täysikokoisessa atx-kotelossa, on satunnaisesti heräilevä peliharrastus.

Silloin tällöin ilmestyy uutuuspeli, jota saatan haluta pelata, joten pidän kotelossani varalla tilaa mahdollista näytönohjainpäivitystä silmällä pitäen. Esimerkiksi GeForce RTX 2080 -kortit ovat tyypillisesti noin kuusi kertaa kokonaisen Intel NUC -pc:n kokoisia, eivätkä ne mahdu useimpiin mini-itx-koteloihinkaan.

Pelit ovat siis syypää siihen, että pc:ni on massiivinen pönttö todennäköisesti vielä vuosia, ellei vuosikymmeniä. Työhuoneen nurkassa työpöydän alla se ei tosin sen enempää esteettinen haitta kuin tielläkään, joten suurempia paineita atx-kotelosta luopumiseen ei muutenkaan ole.