”Vuosi sitten oli muodikasta laittaa käyntikorttiin sähköpostiosoite - nyt sen rinnalla pitää näkyä Web-palvelimen nimi”, nykyisen Mikrobitin silloinen sisarlehti Tietokone-lehti kirjoitti syyskuun numerossa vuonna 1995.
Lehti esitteli kuvilla ja tekstillä useita verkkosivuja ja kertoi niiden osoitteen. Tuohon aikaan ei ollut Googlea, jolla etsiä salaman nopeasti verkkosivuja. Hyödyllisten sivujen osoitteista koottiin hakemistosivuja verkkoon ja julkaistiin jopa kirjoja.
Valokuvien latautuminen vei paljon aikaan, joten monet sivut näyttivät nykysilmään varsin karuilta. Iltalehden verkkoversion etusivu jouduttiin aluksi toteuttamaan yhtenä kuvana, johon oli upotettu linkit yksittäisiin juttuihin.
Iltalehden sivut olivat aluksi suljetussa kokeilussa Otaonline-verkkolehden palvelussa, joka oli Teknillisen korkeakoulun (nykyisen Aalto-yliopiston) julkaisema Suomen ensimmäinen verkkolehti.
Ilmatieteen laitoksen sivuilta näki jo kuluvan päivän sääkartan.
Verkko-osoitteet olivat usein vähemmän helppoja arvata lonkalta kuin nykyisin. Suomen puolustusvoimien verkkosivut löytyivät Clinetiltä vuokratulta palvelimelta.
Kotisivujen osoitteissa oli tuohon aikaan usein aaltoviiva, joka juonsi juurensa Unix-pohjaisten järjestelmien tapaan viitata käyttäjien kotihakemistoon.
Veikkaus oli hankkinut oman verkko-osoitteen ja panostanut sivuihinsa. Sivuilla ei kuitenkaan ollut mahdollista pelata. Ylipäänsä rahan liikuttaminen verkossa asioidessa tai verkosta ostaminen ei ollut vielä kovin kätevää. Harva uskalsi lähettää luottokorttitietojaan kaupoille.
”Toistaiseksi yksikään Internet-kauppa ei ole vielä päässyt ylpeilemään suurilla voitoilla. Kävijöitä on kyllä paljon ja heitä tulee kaikkialta maailmasta, mutta harva todella ostaa mitään”, lehti kirjoitti.
